Suomeen syntyy nyt yhtä vähän vauvoja kuin 1860-luvun pahimpina katovuosina, noin 1,65 lasta naista kohden.
Syntyvyys on laskenut jo viitenä peräkkäisenä vuotena, ja ennakkotietojen mukaan lasku jatkuu myös tänä vuonna. Vuoden alkupuoliskolla suomalaisia syntyi vähemmän kuin kuoli.
Joka viides 40-vuotias on lapseton, osa omasta halustaan mutta osa tahtomattaan. Samaan aikaan suomalaisten toivoma lapsiluku on pienentynyt ja on nyt niukasti alle kahden.
Syitä alhaiseen syntyvyyteen on etsitty pitkästä koulutuksesta, (naisten) urakeskeisyydestä, nuorten aikuisten kiireisestä arjesta, mukavuudenhalusta ja pariutumisen vaikeuksista sekä taloudellisesta taantumasta
Jälkimmäinen selitys kuulostaa uskottavalta ainakin ajallisesti: syntyvyys lähti laskuun kaksi vuotta taantuman alkamisen jälkeen ja vastaava trendi näkyy myös muualla Euroopassa. Eniten syntyvyys on laskenut niissä maissa, joita talouskriisi on koetellut ankarimmin.
Selitystä tukee myös se, että viimeisimmän Perhebarometrin (Väestöntutkimuslaitos 2015) mukaan lastenhankintaa siirtävät paitsi korkeakoulutetut myös pienituloiset tai epävarmassa työmarkkina-asemassa olevat. Lapsettomuuden ihanne on yleisin vähiten koulutetuilla, pienituloisilla ja työttömillä.
Toisaalta 1990-luvun lamalla ei ollut vastaavaa vaikutusta. Se sai jotkut lykkäämään ensimmäisen lapsen hankkimista mutta toiset jopa kiirehtimään toista tai kolmatta lasta.
Ehkä edellinen lama vaikuttaakin syntyvyyteen vasta nyt.
Odotan parhaillaan esikoistani. Kun laskettu aika koittaa ensi helmikuussa, olen 29-vuotias, siis ensisynnyttäjien keski-iässä.
Ikäluokastamme tiedetään paljon, sillä kaikkia vuonna 1987 syntyneitä on seurattu aina kohdusta aikuisuuteen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laajassa tutkimushankkeessa Kansallinen syntymäkohortti 1987.
Muutama vuosi sitten julkaistussa tutkimusraportissa (THL 2012) piirretään kuvaa laman lapsista. Meistä monilla menee ihan mukavasti, mutta huomattavalla osalla ei mene.
Parinkympin ikään mennessä joka viides oli hakenut apua mielenterveysongelmiin. Vajaalla viidenneksellä oli vain perusasteen koulutus. Lähes joka neljäs oli joutunut turvautumaan toimeentulotukeen, ja useammalla kuin joka neljännellä oli merkintä poliisin tai oikeuslaitoksen rekisterissä.
Rakensimme perusturvallisuutemme aikana, jota leimasivat työttömyys ja konkurssit. Useamman kuin joka kolmannen vanhemmat joutuivat jossain vaiheessa toimeentulotuen varaan. Samaan aikaan leikattiin niin neuvolasta, päivähoidosta kuin peruskoulustakin.
Kun tuli aika siirtyä työelämään, kohtasimme uuden taloustaantuman. Suurilta ikäluokilta ei vapautunutkaan työpaikkoja vaan meistä moni jäi vaille työtä tai pätkätöihin, freelancereiksi ja nollasopimuslaisiksi. Aikuisuutemme olemme seuranneet yhteiskunnallista keskustelua, jonka avainsanoja ovat leikkaus, säästö ja pakko.
Tämä on paras uutinen pitkään aikaan, intoili minua sukupolven verran vanhempi ystäväni kuultuaan, että olen raskaana. Hymyilin kulmakarvat koholla, sillä näin innostunutta vastaanottoa en ollut osannut odottaa.
Se tarkoittaa, että on vielä nuoria, jotka uskovat tulevaisuuteen, ystäväni selitti.
Entä jos syy vauvojen vähäisyyteen on pelko? Lapsia ei uskalleta hankkia, koska uskoa tulevaisuuteen ei ole. Monilla kahden laman varjossa varttuneilla sitä todella ei ole.
Ratkaisua alhaiseen syntyvyyteen on etsitty perhepolitiikasta. Jos lastenhankintaa lykätään taloudellisen epävarmuuden takia, ehkä siihen voidaan kannustaa perheiden tukia parantamalla?
Tuskin. Perhebarometrin vastaajista valtaosa piti yhteiskunnan perheille tarjoamaa tukea heikkona, mutta yksittäisen vastaajan arviolla tuen riittävyydestä ei ollut juuri yhteyttä siihen, kuinka pian hän suunnitteli seuraavan lapsen hankkimista.
Seuraavaan sukupolveen perhepolitiikalla voi kuitenkin vaikuttaa. Kun lapsuus on turvallinen, syntyy luottamusta. Silloin uskaltaa kaikenlaista, ehkä toivoa myös lasta.
Voihan alhaista syntyvyyttä katsoa sitä paitsi tästäkin näkökulmasta: lapsia syntyy nyt niin vähän, että yhteen lapseen on varaa satsata pikkuisen enemmän.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
Kuva: Mikko Stig / Lehtikuva.
Lue myös:
Nälkävuodet vertailukohtana – Suomeen syntyi ennätysvähän lapsia vuonna 2015