Sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma nousivat ratkaisevaan asemaan kirkkoherranvaaleissa, joita teologian maisteri Jaakko Tuisku tarkasteli väitöstutkimuksessaan.
Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian oppiaineesta väitellyt Tuisku tutki kirkkoherranvaaliprosessia neljän kirkkoherranvaalin kautta. Tuiskun aineistona olivat Oulujoen, Tyrnävän, Herttoniemen ja Salon kirkkoherranvaalit.
Laadullisen tapaustutkimuksen materiaali on vuosilta 2009–2011.
Tutkimuksessaan Tuisku tarkasteli vaaleja ranskalaisen sosiologin Pierre Bourdieun kenttäteorian valossa. Bourdieun mukaan kenttä on areena, jossa kilpaillaan resursseista ja pääsystä niihin.
Tutkimuksen mukaan hakijat ja ehdokasasettelu vaikuttivat siihen, millaiseksi vaalit muodostuivat ja millaista pääomaa kentällä menestymiseen tarvittiin. Sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma eri muodoissaan nousivat vaaleissa ratkaisevaan asemaan.
Ehdokas voitti, kun hänellä oli riittävä määrä sosiaalista pääomaa (tuttuja seurakuntalaisia, verkostoja, alueellisuutta), kulttuurista pääomaa (vaalisija, virka-asema, sukupuoli, ikä, kokemus) sekä sopiva habitus (tapa olla, kirkollisuus).
Tutkimuksessa ehdokkaiden voimasuhteet vaalikentällä nimettiin ennakkosuosikin, haastajan ja kokeilijan roolien mukaan. Suhteet määrittyivät ehdokkaan pääoman perusteella.
Tuisku luo kirkkoherranvaaleista kolme erilaista vaalityyppiä. Ensimmäisessä ryhmässä vaalin voitti seurakuntaliitoksessa kirkkoherran viran menettänyt pappi, joka haki uuden seurakunnan kirkkoherraksi. Toisessa ryhmässä seurakunta äänesti selkeästi oman seurakunnan pappia. Kolmannessa ryhmässä äänestäjät puolestaan joutuivat valitsemaan oman ehdokkaan rinnalle myös toisen ehdokkaan tai kokonaan uuden ehdokkaan.
Väitöstilaisuus Tuomiokapitulin vai seurakuntalaisten valtaa? − Tapaustutkimus kirkkoherranvaaliprosessista järjestettiin perjantaina 2.5.