Teologi ja rap-artisti Lauri Kemppainen väitteli elokuussa Helsingin yliopistossa. Artikkeliväitöskirja Väkivallan ja rauhan ontologiat. Tutkimuksia poliittisesta teologiasta edustaa systemaattisen analyysin metodilla tehtyä aatehistoriallista tutkimusta.
Väitöskirjassa analysoidaan englanninkielisen maailman teologista keskustelua, joka käsittelee kristillistä ”rauhan ontologiaa” vaihtoehtona sekularistiselle ”väkivallan ontologialle”. Tehtävänä on ollut selvittää kyseisessä keskustelussa ilmeneviä väkivaltaan ja rauhaan liittyviä ontologisia eli olemiskäsitteellisiä näkemyksiä.
Sellaisia ovat esimerkiksi mitä rauhan tai väkivallan ontologioilla tarkoitetaan, tai miksi juuri kristillinen ontologia edustaa rauhaa ja sekularistinen ontologia väkivaltaa?
Tutkimuksessaan Kemppainen on analysoinut eräiden poliittisen teologian modernimpien nimien ajattelua. Kyseiset henkilöt edustavat eri kirkkokuntia, mutta Kemppaisen mukaan he kaikki jakavat saman näkemyksen: kristillinen tulkinta todellisuudesta on radikaalisti erilainen kuin sekularistinen tulkinta.
Tutkimuksen päälähteinä on neljä artikkelia, jotka kirjoittaja on jo julkaissut aikaisemmin tieteellisissä aikakausjulkaisuissa tai kirjoissa.
Ensimmäinen artikkeli ”Radikaali ortodoksia” analysoi John Milbank -nimisen yhdysvaltalaisen anglikaaniteologin aloittamaa Radikaali ortodoksia -nimistä ekumeenista liikettä. Tämä ”ortodoksia” on kriittistä modernismia ja sekularismia kohtaan. Toisessa artikkelissa ”David Bentley Hartin retorinen rauhan ontologia” käsitellään tunnetun ortodoksisen teologin ja filosofin näkemyksiä Friedrich Nietzschen ja Martin Heideggerin ajattelusta.
Kaksi viimeistä artikkelia ovat ”Lupa tappaa? Oikeutettu sota ja kristologinen pasifismi rauhan ontologian valossa” sekä ”Jumalaton Leviatan vai vapauden vartija? Teologisia näkökulmia poliittiseen liberalismiin”. Edellisessä käsitellään esimerkiksi oikeutetun sodan problematiikkaa, jälkimmäisessä uskonnollisia argumentteja yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Tutkimustuloksena paljastuu, että käsitettä ”ontologia” käytetään kyseisessä keskustelussa maailmankatsomukseen rinnastettavassa mielessä. Ontologiset näkemykset ovat kytköksissä siihen, mitä ihminen pitää rationaalisena tai moraalisena. Ontologiat vaikuttavat Kemppaisen mukaan myös poliittisiin toimintasuosituksiin.
Kaikki muu, mikä on olemassa, on seurausta rakastavan trinitaarisen Jumalan olemisesta. Kemppaisen mukaan ”rauhan ontologia” on itse asiassa uusi nimitys perinteiselle kristilliselle opille olevaisesta. Hyvin mielenkiintoinen on Kemppaisen esittämä kysymys siitä, kuuluuko jopa koko tuntemamme elämän kiertokulku itse asiassa väkivallan käsitteen piiriin.
Lauri Kemppainen on joutunut tutkimuksessaan painiskelemaan vaikeiden ja moniselitteisten teologisten kysymyksenasettelujen kanssa. Hän toteaa itsekin aihepiirinsä herättävän paljon jatkokysymyksiä.
Lopputuloksena on kuitenkin avartava teologinen ja aatehistoriallinen analyysi, joka vie lukijansa modernin teologian aavalle merelle. Kysymykset rauhasta ja väkivallasta vievät lopulta ihmisen ja luonnon mysteerin syvyyteen. Syntiin langennut maailma kaipaa itsensä ymmärtämistä.
Kuva: Heini-Maari Kemppainen
Lue myös:
Kolme kysymystä Daikinille: ”Räppään Jeesuksesta, jos tekee mieli räpätä”