Lohjan seurakunnan ja kaupungin yhteinen pelitila Hit Point on valittu Vuoden pelikasvattajaksi 2024. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin jakama arvonimi myönnetään vuosittain positiivista pelikulttuuria edistäneelle henkilölle, organisaatiolle tai ilmiölle.
Lohjan seurakunnan nuorisotyönohjaajan Teemu Kuivalaisen tieto valinnasta yllätti iloisesti.
– Toki tiesin tällaisen tunnustuksen olemassaolosta ja jollain tapaa olin haaveillutkin, että joskus sen voisimme saada, mutta en osannut odottaa sitä vielä. Olemme kuitenkin aika uusi toimija.
Hit Point avasi ovensa tammikuussa 2023. Ensimmäisinä kuukausina kävijöitä oli parikymmentä. Nyt toiminta tavoittaa kuukausittain satakunta osallistujaa.
Keskiössä ovat erilaiset pöytäpelit eli lautapelit, miniatyyripelit ja roolipelit.
– Lautapeleissä painottuvat harrastajapelit, jotka ovat hieman Kimbleä monimutkaisempia, Kuivalainen kertoo.
Avointa toimintaa eri ikäisille on lähes päivittäin, ja iltapäivisin tilassa kokoontuu koululaisten pelikerhoja. Lisäksi pelitilan väki on osallistunut yhdessä turnauksiin ja tehnyt retkiä erilaisiin pelikulttuuriin liittyviin tapahtumiin kuten viime keväänä Tampereella ensimmäisen kerran järjestettyyn Comic Coniin.
Pelitilan toiminnasta vastaa tällä hetkellä kaupungin ja seurakunnan työntekijöiden lisäksi viitisentoista palkkiotoimista ohjaajaa. Lisäksi mukana on vapaaehtoisia, joilla on Kuivalaisen mukaan suuri rooli tilan pyörittämisestä.
– Vapaaehtoisten kanssa olemme suunnitelleet myös pelaamiseen liittyvän Con-tapahtuman järjestämistä Lohjalla.
Miniatyyripeleissä parasta on keksiä tarinaa erilaisten tilanteiden taustalle. Roolipelit ovat niin ikään yhteinen tarinankerronnan muoto.
IDEA PELITILASTA syntyi Lohjan kaupungin nuorisotyössä. Seurakuntaa keksittiin pyytää yhteistyöhön mukaan Teemu Kuivalaisen oman peliharrastuksen kautta.
– Voisi sanoa, että kaupungin nuoriso-ohjaajalla Jouni Silventoisella oli visio, ja minä olin ainoa joka sen pystyi toteuttamaan.
Kuivalainen kertoo innostuneensa alakoululaisena ensin miniatyyripeleistä ja Pokémon-korteista. Roolipelit hän löysi 16-vuotiaana isoskaverinsa kautta. Peleissä kiinnostaa erityisesti tarinallisuus.
– Minulla on aina ollut vilkas mielikuvitus. Miniatyyripeleissä parasta on keksiä tarinaa erilaisten tilanteiden taustalle. Roolipelit ovat niin ikään yhteinen tarinankerronnan muoto.
Roolipelit ovat Kuivalaisen mukaan hyvä työväline myös uskonnollisten ja eettisten kysymysten käsittelyyn esimerkiksi rippikoulussa. Turvallisten aikuisten tuella peleissä voidaan käsitellä vaikeitakin aiheita.
Pelitilassa toiminta on uskonnollisesti tunnustuksetonta. Tästä on sovittu kaupungin kanssa tehdyssä yhteistyösopimuksessa.
– Mutta eivät hengelliset tai elämänkatsomukselliset kysymykset ole meillä mitään tabu-aiheita. Edustan työssäni seurakuntaa ja toimin niistä arvoista käsin.
Toiminnan tunnustukseton luonne on silti herättänyt myös kritiikkiä. Kuivalainen kertoo joidenkin ihmetelleen, miksi seurakunta on mukana toiminnassa, jossa ei puhuta Jeesuksesta. Kriitikoille Kuivalaisella on vastaus valmiina.
– Vaikka Jeesuksesta ei puhutakaan, joidenkin pelitilan toiminnassa mukana olleiden käsitys seurakunnasta on siellä muuttunut niin, että he ovat halunneet käydä aikuisrippikoulun.
Ilmoita asiavirheestä