Seurakuntavaalien ennakkoäänestys on ohitse. Äänestäjät lähtivät liikkeelle yleisesti ottaen hyvin, mutta ennakkoäänestysprosenteissa seurakuntien välillä on isoja eroja.
Esimerkiksi Jyväskylässä, Kuopiossa, Oulussa ja Tampereella ennakkoäänestys oli vilkasta. Pääkaupunkiseudulla ennakkoäänestys ei ollut niin vilkasta kuin neljä vuotta sitten, jolloin TV2:n Homoilta sai uurnille ennätysmäärän seurakuntalaisia.
Loimaalla tehtiin sama havainto kuin monissa muissakin seurakunnissa: mahdollisuus äänestää ennakkoon kauppakeskuksissa vilkastutti vaalia.
– Loimaalla marketit olivat ylivoimainen äänestyspaikka. Siirryimme ensimmäistä kertaa ulos seurakunnan tiloista, Loimaan seurakunnan työpäällikkö Ari Lindell kertoo.
Loimaalla ennakkoäänestysprosentti oli 16,3. Neljä vuotta sitten luku oli yhdeksän.
Paljon näkyvyyttä
Seurakuntavaalit ovat saaneet paljon näkyvyyttä mediassa. Seurakuntavaalien projektipäällikkö Mari Leppänen kertoo, miten onnistuminen syntyi.
Järjestelmällisesti, avoimesti ja tavoitteellisesti.
Nämä olivat Leppäsen iskusanat, kun hän ryhtyi keväällä 2012 puurtamaan vuoden 2014 seurakuntavaalien kimpussa.
– Kirkon tiedotuskeskuksella ei ollut käytössä yhtään enempää rahaa kuin viime vaaleissa. Parempaa tulosta oli yritettävä tehdä ajattelemalla asioita uudelleen, Leppänen kertoo.
Miettiminen on osunut kohdalleen, sillä seurakuntavaalien medianäkyvyys on ollut erinomainen.
Mitä tehtiin tällä kertaa toisin?
Seurakuntavaalien tavoitteena on ollut nostaa esille kirkon tekemää hyvää työtä sekä tukea seurakuntia ehdokasrekrytoinnissa ja äänestysaktivoinnissa. Kirkon tiedotuskeskukseen perustettiin vaalitiimi, joka aloitti yhdessä seurakuntien ja yhtymien kanssa järjestelmällisen ja tavoitteellisen työn median lisäksi hengellisissä ja muissa kesätapahtumissa hyvissä ajoin.
Kirkko on näkynyt vaaliteemalla esimerkiksi Suomi Areenalla Porissa sekä kirjamessuilla Turussa ja Helsingissä. Mainonta päätettiin keskittää valtakunnallisiin sähköisiin medioihin: verkkoon, radioon ja televisioon. Ulkomainonta toteutettiin yhteistyössä suurten seurakuntien kanssa.
Teema, josta pääsee syvälle
Usko hyvän tekemiseen on Mari Leppäsen mielestä teema, jonka äärellä on voinut porautua syvällisiin teologisiin kysymyksiin: uskommeko me kirkossa Jeesukseen vai hyvän tekemiseen? Miksi kirkko tekee hyvää? Kuka on hyvän tekemisen esikuva?
– Tästä avautuu pohdittavaa siitä, millainen esikuva Jeesus on, mikä on kirkon tehtävä tai mitä jäsenyys merkitsee, Leppänen sanoo.
Yksi keskeinen tavoite oli saada lisää avoimuutta seurakuntavaaleihin. Poliittiset puolueet ovat tehneet omia listojaan aiempaa avoimemmin. Jos puolueet ovat mukana, on äänestäjien etu, että asia on avoimesti esillä, Mari Leppänen uskoo.
– Arvostan sitä, että puolueet ovat mukana, ne tuovat vaaleihin paljon osaamista. Ehdokaslistoista melkein puolet on puoluetunnusten alla, Leppänen kommentoi.
Herätysliikkeet piilossa
Herätysliikkeisiin sitoutuneet ehdokkaat eivät järjestäytyneet omien liikkeidensä mukaisille listoille, vaan kokosivat enemmän yhteislistoja. Vanhoillislestadiolaisten lisäksi vain körteillä oli yksi oma lista Mikkelissä.
Olennaista on ryhmän tavoitteiden allekirjoittaminen.
Vaalien jälkeen Mari Leppänen aikoo selvittää, miten läpimenneiden sitoutuneisuus herätysliikkeisiin on muuttunut viime vaaleista.
– Arvioisin, että ehdokkaiden joukossa herätysliikkeistä tulevien osuus on vähentynyt.
Seurakuntien luottamushenkilöiden suhtautumista eri herätysliikkeisiin on tutkittu viimeksi vuonna 2002. Tuolloin yli puolet luottamushenkilöistä ilmoitti kuuluvansa ainakin jossain määrin johonkin herätysliikkeeseen.