Anna Kontulan (vas) kirja Mistä ei voi puhua käsittelee uskoa ja uskontoa. Kirkko ja kaupunki -lehden haastattelussa Kontula sanoo, että hengellinen elämä lähtee siitä, että on olemassa mysteeri, joka on perimmältään ratkaisematon, ja siihen pitää suostua.

– Kaikkea ei voi tietää. On olemassa selvittämättömiä salaisuuksia. Mutta meidän aikanamme tätä ei kyetä hyväksymään. Haluamme, että kaikki voidaan selvittää juuriaan myöten – jos ei nyt, niin ainakin tulevaisuudessa, kun tiede kehittyy.

Kontula muistuttaa, että hengellinen kokemus avautuu huonosti sanoille. Siksi luterilainen kirkko, jossa sanoilla on ylivertainen asema muihin ilmaisutapoihin nähden, on ongelmissa.

– Ortodoksisessa perinteessä minua viehättää se, että siinä on huomioitu ihmisten erilaisuus. Niille, jotka aistivat maailmaa tuoksujen kautta, on suitsukkeita. Visuaalisille ihmisille on ikoneita, toiminnallisille kumarruksia ja ristinmerkkejä. Useilla, toisiaan täydentävillä elementeillä pyritään tukemaan ihmisen omaa hengellisyyttä ja Jumala-suhdetta.

Ihmisen ja Jumalan välinen suhde on Kontulan mielestä äärimmäisen intiimi ja kiusallinenkin aihe käsiteltäväksi jopa kirkossa.

– Koska se on niin hankala aihe, kirkossa mieluummin keskitytään muihin puuhiin ja yhdessäoloon, Kontula sanoo.

Lue haastattelujuttu Kirkko ja kaupungista (juttu julkaistu myös Vantaan Laurissa ja Essessä)

(Kuva: Into Kustannus)