Uskonnot on Ranskassa pidetty perinteisesti visusti erillään politiikasta ja valtion toiminnasta. Siitä lähtien kun kirkko ja valtio erotettiin toisistaan vuonna 1905, Ranskan valtio on noudattanut tunnustuksettomuuden periaatetta. Kouluissa ei ole tunnustuksellista uskonnonopetusta. Nykyisin uskonnollisten symbolien, kuten huntujen käyttö on kielletty valtion kouluissa.
Toisin kuin Yhdysvalloissa, huhti–toukokuussa pidettävien Ranskan presidentinvaalien ehdokkaat eivät ole tuoneet esiin uskoaan, vaan pitäneet sen yksityisasianaan. Kunnes oikeiston presidenttiehdokas François Fillon teki poikkeuksen.
Tammikuun alussa Fillonia syytettiin köyhien kurjistamisesta, kun hän ehdotti leikkauksia terveydenhoitomenoihin. Hän puolustautui sanomalla: ”Olen gaullisti ja sitä paitsi olen kristitty. Se tarkoittaa, etten koskaan tekisi päätöstä, joka olisi vastoin ihmisarvon kunnioitusta.”
Poliitikot ja erityisesti muut presidenttiehdokkaat tuomitsivat lausunnon äänekkäästi. Keskustalainen François Bayrou heristi sormeaan: ”Ranskassa on yli vuosisadan ajan noudatettu sääntöä, että politiikkaa ja uskontoa ei sekoiteta toisiinsa.”
Bayrou tosin julisti itse olevansa uskova ja uskoaan harjoittava katolilainen. Mutta hän ei perustellut poliittisia mielipiteitään uskonnolla.
Kansallisen rintaman ehdokas Marine le Pen sanoi, että Fillonin uskoon vetoaminen ”on syvässä ristiriidassa sekularismin ja meidän arvojemme kanssa”.
– On järkyttävää, että poliittisia valintoja perustellaan uskonnollisilla uskomuksilla: Miten me vastustamme heitä, jotka huomenna haluavat edistää jotain käytäntöjä vedoten omaan uskontoonsa – kuten esimerkiksi islamiin? maahanmuuttovastaisuudella menestyvä le Pen kysyi.
Nyt moni toivoo, että Fillon ei olisi ottanut puheeksi uskoaan ja arvojaan. Häntä vaaditaan luopumaan ehdokkuudestaan, kun selvisi, että hän on maksattanut parlamenttiavustajien palkkioita perheenjäsenilleen.
***
Le Monden entinen pää toimittaja Sylvie Kauffmann ennusti The New York Timesissa (26.1.), että uskonnon ja politiikan suhde pysyy jatkossakin tapetilla nykyisessä vaalikampanjassa.
Kauffmann huomauttaa, että katolilaiset, jotka ottivat osaa massamielenosoituksiin homoavioliittoja vastaan kolme vuotta sitten, ovat nousemassa kampanjassa poliittiseksi voimaksi. Kauffmannin mukaan intoilussa kristillisyyden puolesta ei kuitenkaan ole niinkään kyse uskosta Jumalaan kuin kulttuurista ja identiteetistä.
Islamin nousu Ranskan toiseksi suurimmaksi uskonnoksi ja terrori-iskut ovat Kauffmannin mukaan osaltaan tiivistäneet katolilaisten rivejä.
***
Kristinuskon noususta julkisen kiinnostuksen kohteeksi kertoo myös tammikuussa julkaistu laaja tutkimus Ranskan katolilaisista. Tutkija Yann Raison du Cleuziou kiteytti, että ”ranskalaisesta katolilaisuudesta on tullut juhlien todellisuutta”. Toisin sanoen uskonnonharjoitus liittyy kasteisiin, avioliiton siunaamisiin, hautajaisiin ja suuriin kirkkovuoden pyhiin. Säännöllisesti seurakunnan tilaisuuksissa käy vain 5–8 prosenttia väestöstä.
Katolista La Croix -lehteä julkaisevan Bayard-mediatalon tilaamaan sosiologiseen tutkimukseen haastateltiin 28 204 ranskalaista. Heistä 53 prosenttia luonnehti itseään roomalaiskatolilaisiksi. Kun mukaan laskettiin ne vastaajat, jotka eivät käy säännöllisesti messussa mutta kertovat elävänsä katolista uskoaan todeksi arjessa ja perhejuhlissa, saatiin joukko, jonka nimeksi tuli ”sitoutuneet”. Heitä on 23 prosenttia ranskalaisista.
Sitoutuneet jaettiin kuuteen ryhmään, joista suurin on ”juhliin osallistuvat kulttuurikristityt” (45%). He eivät juuri käy messussa, mutta kastavat lapsensa ja arvostavat kirkon toimituksia. Heissä on paljon kansallispopulistisen puolueen kannattajia, ja he haluavat rajoittaa maahanmuuttoa.
Toiseksi eniten sitoutuneissa on ”kausikävijöitä” (26%), jotka menevät kirkkoon jouluna ja pääsiäisenä, koska ovat oppineet tavan lapsuudessaan. He avaisivat rajat kaikille maahanmuuttajille.
Aktiivisimpia kirkossakävijöitä ovat ”yhteisölliset” (14%), ”säännölliset harjoittajat” (7%) sekä ”innokkaat” (4%). Ryhmien välillä on eroja muun muassa puoluesympatioissa sekä siinä, miten he suhtautuvat maahanmuuttoon ja paavin opetuksiin.
***
Dominique Quinio varoitti La Croix’n kolumnissaan 16.1., että tutkimuksen jaottelujen pohjalta ei voi vetää suoria päätelmiä katolilaisten äänestyskäyttäytymisestä. Hänen mukaansa mikään osapuoli vaaleissa ei voi luottaa ”katolilaisten ääneen”, koska poliittiset näkemykset jopa ”sitoutuneiden” välillä vaihtelevat niin paljon.
Kuva: Francois Nascimbeni / AFP / Lehtikuva. Oikeiston presidenttiehdokas François Fillon vaalitilaisuudessa Koillis-Ranskassa viime viikolla. Tammikuussa hän kohahdutti puhumalla omasta uskostaan, sitten hänen ehdokkuutensa joutui vaakalaudalle perheenjäsenille maksettujen palkkioiden vuoksi.