Uusi Verso -yhteisön pastori: Näin syntyy kasvava seurakunta

Tampereen seurakuntayhtymän nuorten aikuisten työ elää toteutuneen unelman keskellä. Uudeksi versoksi nimetty yhteisö onnistui sitouttamaan viime vuonna toimintaansa sata uutta ihmistä.

Mitään hirveän ihmeellistä siellä ei tarjota. Väki kokoontuu messuihin ja ryhmiin eli talleihin, joiden jäseniä yhdistää yhteinen kiinnostuksen kohde, elämäntilanne tai asuinpaikka.

Esimerkiksi taitelijoille on Artsu, erähenkisille Eräversot ja teennäistä lätinää karsastaville miehille Päin persettä -talli. Lastensuojelun ammattilaisille ja ihmiskaupan vastustajillekin on omat pilttuunsa. Yhteensä talleja on parikymmentä ja niitä johtavat vapaaehtoiset tallipäälliköt.

Tampereen seurakuntayhtymä on palkannut yhteisölle kolme työntekijää, joista Ralf-Eerik Friman on yksi. Hänen palkkansa maksetaan Uuden verson toiminnan tukemiseksi tehdyillä lahjoituksilla.

Keskiössä aito elämän jakaminen ja kasvu kohti Jumalaa

Uuden verson kasvun salaisuus on Frimanin mukaan tallit. Niihin on helppo kutsua uusia ihmisiä ja niissä voi solmia merkityksellisiä ihmissuhteita.

‒ Eivät tallit metodina ole mikään avain auvoon. Olennaista on se, mitä tapahtuu metodin kautta. Kaikissa talleissa jaetaan elämää, kasvetaan kohti Jumalaa ja suuntaudutaan ulospäin.

Moni talliin tulleista kiinnostuu ennemmin tai myöhemmin myös messusta.

‒ Edustamme teologisesti perinteistä luterilaisuutta, mutta messumme on moderni ja teemme monia asioita luovasti ja rohkeasti kokeillen.

Friman on tutkinut seurakunnan kasvua kymmenen vuotta ja vieraillut kasvavissa seurakunnissa eri puolilla maailmaa.

Kasvun salaisuus on Frimanin mukaan hämmästyttävän yksinkertainen. Se ei riipu tunnustuskunnasta, eikä ensisijaisesti musiikkityylistä eikä muistakaan tyyleistä. Tärkeää on halu kasvaa, aitous ja mahdollisuus solmia merkittäviä ihmissuhteita. Kaiken ytimessä on selkeä hengellinen näky.

Lapset innostavat vanhempia

Ralf-Eerik Friman vieraili heinäkuussa Opiskelija- ja Koululaislähetyksen kesäleirillä Valkealassa puhumassa seurakunnan kasvusta. Hän pyysi osallistujia kertomaan, mikä oli saanut heidät lähtemään leirille. Syyt olivat samoja, joiden vuoksi ihmiset sitoutuvat seurakuntiin: avoin ja keskusteleva porukka, itselle tärkeän ihmisen esittämä kutsu, vastuutehtävät, vertaisuus, tuki ja lasten halu lähteä mukaan.

Friman painottaa, että kaikki kuitenkin alkaa ja pysyy yllä Jumalan kutsun ja armon varassa. Silti ihmisten mainitsemat syyt seurakunnassa pysymiseen vaikuttavat hyvin inhimillisiltä.

‒ Kristuksen seuraaminen ja uskossa kasvaminen on tehtävä niin helpoksi kuin mahdollista. Meillä on vastuu siitä, miten otamme ihmiset vastaan, miten kommunikoimme sanoin ja sanattomasti ja millaista ilmapiiriä rakennamme. Tehtävämme on julistaa selkeästi, auttaa sisälle yhteisöön ja antaa tilaa prosessoida.

Vaikka kaikki tämä tehtäisiin niin hyvin kuin mahdollista, uskominen voi Frimanin mielestä silti olla vaikeaa.

‒ Ja usein onkin.

Jumalanpalvelusyhteisöjen jäsenmäärät kasvussa

Kristittyjen keskellä velloo Ralf-Eerik Frimanin mielestä alakuloinen käsitys, että kaikkien seurakuntien jäsenmäärät ovat laskussa.

‒ Tämä ei pidä paikkaansa edes Suomessa.

Friman on työskennellyt Australiassa jättiläismäisestä kasvustaan tunnetussa helluntailaisessa Hillsong-seurakunnassa.

‒ Australia ei ole sen kristillisempi kuin Suomikaan. Jos tällaista kasvua voi tapahtua Australiassa, miksei myös Suomessa, Friman innostaa.

Friman teki pari vuotta sitten Helsingin teologiseen tiedekuntaan gradun neljästä kasvavasta jumalanpalvelusyhteisöstä.

Ne olivat Haapajärven luterilainen seurakunta, Suur-Helsingin seurakunta eli Suhe, Turun vapaaseurakunta ja Seinäjoen helluntaiseurakunnan nuorisotyö.

Haapajärvellä on onnistuttu saamaan paljon uusia ihmisiä mukaan perinteiseen kello kymmenen messuun. Suhe puolestaan löytää uusia kävijöitä Helsingin Kalliossa, jonka asukkaista kuuluu kirkkoon pienempi osuus kuin missään muualla Suomessa.

Uteliaisuudesta liikkeelle

Gradua tehdessään Friman huomasi, että syyt tulla mukaan hengellisiin yhteisöihin ja syyt pysyä mukana niissä ovat erilaisia.

Ihmiset lähtevät tutustumaan uteliaisuudesta, vaihtelunhalusta, tutun ihmisen kutsusta tai vaikkapa kuullakseen hyvää musiikkia.

Kauan mukana olleille tärkeintä on Jumalan kohtaaminen ja ylistäminen, hengellinen kasvu ja Raamatun opetus.

Muita merkittäviä asioita ovat yhteisöön kuuluminen, perheenomaisuus, rakkauden kokeminen ja mahdollisuus käyttää omia lahjojaan toisten hyväksi.

Tutkimusten mukaan kulttuurinen tuttuus on sitä tärkeämpää, mitä nuoremmasta ihmisestä on kyse.

Ralf-Eerik Friman muistuttaa, että myös johtajat ovat tärkeitä. Heihin täytyy voida luottaa ja heidän on oltava samanlaisia niin arjessa kuin lavalla.

Kasvavan kristillisen yhteisön tunnusmerkkejä:

• Aidot ihmissuhteet.

• Ymmärrettävyys.

• Konteksti otetaan vakavasti.

• Rohkea ja yhteisöllinen uudistuminen.

• Rohkaiseva ja uutta luova kulttuuri.

• Selkeä hengellinen näky.

Kuva: Danielle Miettinen

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliUlla Paalijärvi sai kerholapselta kunnianimen: siunaustäti
Seuraava artikkeliKysely: Trumpin aika on ollut ahdistava USA:n muslimeille – uskovat silti amerikkalaiseen unelmaan

Ei näytettäviä viestejä