Uuden testamentin kirjeisiin kuuluvassa 1. Pietarin kirjeessä puhutellaan ”valittuja, jotka asuvat hajallaan muukalaisina” Pontoksessa, Galatiassa, Kappadokiassa, Bityniassa ja Aasian maakunnissa.

Antti Kurkolan Itä-Suomen yliopistossa huhtikuussa tarkastetussa, Uuden testamentin eksegetiikan alaan kuuluvassa väitöskirjassa selvitetään, mitä kirje tarkoittaa puhutellessaan yleisöään muukalaisina. Onko tämä muukalaisuus hengellistä, sosiaalis-etnistä vai molempia? Miten kirje suosittaa muukalaisen elävän ja millaisia suuntaviivoja se antaa tämän päivän keskusteluun pakolaisuudesta?

Kurkolan mukaan tutkimushistorian tarkastelu osoittaa, että keskustelua tämän kirjeen yleisön muukalaisuudesta on toisaalta hallinnut kysymys muukalaisuuden terminologian tulkinnasta (1. Piet. 1:1, 17 ja 2:11). Hän kertoo lähestyvänsä aihettaan tekstilähtöisestä näkökulmasta.

Kurkolan mukaan muukalaisuuden terminologian tulkinnassa kirjeessä ilmenee kolme päälinjaa: ne ovat metaforinen, kirjaimellinen ja näitä molempia yhdistävä linja.

– Toinen keskeinen havainto liittyy aikaisempaan keskusteluun kirjeen yleisöstä ja heidän tilanteestaan. Sitä ovat hallinneet vastakkaiset näkemykset kirjeen strategiasta. Yhtäältä kirjeen nähdään kehottavan yleisöä mukautumaan ympäröivään yhteiskuntaan ja sen kulttuuriin, toisaalta erottautumaan siitä, Kurkola sanoo.

Perinteinen vastakkainasettelu näiden välillä on tutkijan mukaan kuitenkin turha.

– Molemmat ulottuvuudet ovat läsnä tekstissä samaan aikaan ja kyseessä on kirjeen tekijän tietoinen valinta: hänellä on moninainen yleisö, joiden tilanteesta hän ei ollut täysin kartalla tai selvillä. Siksi hän pyrkii vastaamaan erilaisten yleisöjen tarpeisiin. Tekstin jännitteisyys selittyy kommunikatiivisella tietoisella strategialla, jolla hän haluaa vaikuttaa yleisöönsä.

Ylipäätään yhteisön identiteettiä voidaan Kurkolan mukaan kirjeessä määritellä eri tavoin muukalaisuuden metaforan kautta.

PIETARIN KIRJEEN kieli on Kurkolan mukaan rikasta ja se sisältää paljon juuri metaforia, mutta niitä ei aikaisemmassa tutkimuksessa ole riittävästi tutkittu.

Kirje ottaa Kurkolan mukaan uusiokäyttöön Vanhasta testamentista peräisin olevia metaforia.

– Myös muukalaisuuden metafora nousee sieltä: taustalla on Israelin kansan muukalaisuus ja osa vähemmistönä. Metaforan teho 1. Pietarin kirjeessä selittyy osaltaan myös yleisön omasta kokemuksesta ja konkretiasta – kristitythän olivat kauan pieni vähemmistö Rooman imperiumin kansojen meressä.

Tradition mukaan 1. Pietarin kirjeen kirjoittaja on ollut apostoli Pietari. Tutkimuksessa on kuitenkin myös arveltu kirjeen olevan vasta Pietarin jälkeiseltä ajalta. Siksi sen kirjoittamisajankohdaksi arvioidaan ajanjaksoa 80–150 jKr.

Tutkimus liikkuu kristillisen identiteetinrakentamisen juurilla, sillä muukalaisuuden teema on sittemmin kautta aikojen ollut osa kristittyjen itseymmärrystä.

– Tässä narratiivissa kristityt ovat maailmassa vieraita ja muukalaisia, joiden koti on taivaassa. Asia ikään kuin hengellistetään, Kurkola
sanoo.

Antti Kurkola: Muukalaiset Ensimmäisessä Pietarin kirjeessä. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Education, Humanities, and Theology No 233. University of Eastern Finland, Joensuu 2025.