Suomessa on kuluvana kesänä jälleen käyty keskustelua musliminaisten ja -tyttöjen oikeudesta pukeutua huiviin ja muihin kehoa peittäviin asusteisiin. Uskonnollisen pukeutumisen merkitystä työpaikoilla tutkinut tutkija sanoo, että vaikka kieltämisehdotuksia perustellaan usein tasa-arvon edistämisellä, todellisuudessa kiellot eivät edistä tasa-arvoa eivätkä yhdenvertaisuutta.
– Tasa-arvo toteutuu parhaiten, kun kaikilla on yhdenvertainen mahdollisuus koulutukseen. Sitä kautta jokaisesta voi tulla itsenäinen toimija, sanoo tutkija Katri Karhunen Helsingin yliopistosta.
Karhunen sanoo, että uskonnollisen vaatetuksen kieltäminen julkisissa tiloissa saattaa johtaa tilanteeseen, jossa esimerkiksi musliminaiset eivät enää liiku julkisissa tiloissa. Tällä tavalla kielto saattaa kääntyä itseään vastaan.
Näkyvä uskonnollinen vaatetus liittyy monimuotoisuuteen ja sen hyväksymiseen. Esimerkiksi Ruotsissa ja Englannissa on linjattu, että poliisit voivat käyttää uskonnollista vaatetusta virkatehtävissään. Sitä on pidetty merkkinä siitä, että yhdenvertaisuutta pidetään tärkeänä, ja että kaikilla on mahdollisuus osallistua yhteiskuntaan.
Sallivampaa linjaa esimerkiksi poliisin pukeutumiseen on aika ajoin pohdittu Suomessakin, mutta toistaiseksi uskonnollisia asusteita ei ole sallittu.
KARHUNEN PITÄÄ monimuotoistumisen tukemista yhdenvertaisuuden kannalta olennaisena asiana. Sillä on suuri merkitys esimerkiksi kansainvälisillä työmarkkinoilla, kun halutaan liikkuvia työntekijöitä Suomeen.
– Monimuotoisuuden tukeminen osoittaa, että eri taustaiset ihmiset voivat osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja hakeutua erilaisiin ammatteihin.
Suomessa ja länsimaissa muuallakin keskustelu uskonnollisesta pukeutumisesta julkisissa tiloissa liittyy useimmiten musliminaisten käyttämään huiviin tai muihin kehoa peittäviin asusteisiin. Uskonnollisia vaatteita käyttävät kuitenkin myös muut ryhmät, esimerkiksi sikhimiesten turbaani ja juutalaismiesten kipa kuuluvat samalla tavalla uskonnolliseen pukeutumiseen.
Myös kristittyjen käyttämillä ristikoruilla on uskonnollinen merkitys, ja tatuoinneillakin saattaa olla uskonnollisia merkityksiä.
Katri Karhunen sanoo, että keskustelussa näkyy länsimaisten ongelmallinen suhtautuminen islamin uskoon.
– Länsimaissa islam on nähty uhkana, jonkin ”toisen” edustajana. Nämä ennakkokäsitykset vaikuttavat siihen, minkälaista keskustelua käydään esimerkiksi islamin uskoon liittyvästä pukeutumisesta.
– Konfliktia korostaa myös, se että suomalaisessa kulttuurissa uskontoa on perinteisesti pidetty yksityisasiana ja islam puolestaan on näkyvämpi uskonto. Islam koetaan helposti vieraana, joka ei kuulu suomalaisuuteen.
Karhunen sanoo, että keskustelussa pitäisi muistaa, että joillekin musliminaisille esimerkiksi huivi on enemmän kuin uskontoon liittyvä koriste.
– Se on vaate, jonka riisumiseen liittyy alastomuuden kokemus. Se on sama kuin vaatisi housujen riisumista.
Perustelut huivin käyttämiselle tai sen pois jättämiselle ovat hyvin henkilökohtaisia, jolloin ratkaisun perusteluihin voi olla vaikea päästä kiinni tutkimuksellisin keinoin.
Karhusen väitöskirjan mukaan huiviin pukeutumisesta oli joissain työtilanteissa hyötyä ja joissain tilanteissa haittaa.
– Huivin ansiosta muslimiasiakkaiden koettiin olevan helpompi lähestyä työntekijää esim. ramadaniin liittyvissä terveydellisissä kysymyksissä. Huivin nähtiin myös häivyttävän sukupuolieroja ja saavan käyttäjän näyttäytymään omasta mielestään enemmän ammattilaisena. Peittävä pukeutuminen myös lisäsi itsevarmuutta.
– Toisaalta etenkin terveydenhoitoalalla asiakkaat kommentoivat kielteisesti huivia tai ihonväriä. Ne yhdistettiin ulkomaalaisuuteen. Joskus potilaat halusivat vaihtaa hoitajaa tai nimittelivät epäasiallisesti.
Lue myös:
Suomen Muslimifoorumi: keskustelu huivikiellosta on symbolipolitiikkaa ja keskittyy epäolennaiseen
Ilmoita asiavirheestä