Kuka kirkossa puolustaa kristillisiä totuuksia järjen valolla, ja miten tämän voi tehdä viisaasti? Kysymykseen vastaavat ateistien kanssa dialogia harjoittava emerituspiispa Juha Pihkala, somessa kristinuskoon liittyviä väärinkäsityksiä oikova Marjut Mulari, verkkolehti Areiopagin päätoimittaja Rope Kojonen ja apologiaa nuorille opettava Miikka Niiranen.
Haastattelupyyntö apologiasta saa emerituspiispa Juha Pihkalan sekä innostumaan että vaivaantumaan. Hänen laaja kirjallinen tuotantonsa, kuten suositut keskustelukirjat ateistikosmologi Esko Valtaojan kanssa, antaa aihetta pitää häntä kirkon ykkösketjun apologina.
Pihkala toppuuttelee.
− Apologia tuntuu sanana vieraalta.
Miksi?
− Uskoa ei voi kääriä yleisesti hyväksyttävään pakettiin. Haluan puhua mieluummin dialogista ja missiosta. Vastahyökkäykseen käyminen yleisellä tasolla voi johtaa päinvastaiseen lopputulokseen kuin on toivottu, Pihkala toteaa.
”Virheiden kiistäminen on haitallista”
Sana apologia tarkoittaa puolustuspuhetta. Kun apostoli Paavali puolustautui tuomioistuimessa, hän harjoitti apologiaa. Varhaisen kirkon kristityt joutuivat usein vastaamaan uskostaan oikeuden edessä. Tästä ympäristöstä sana kulkeutui kristilliseen kielenkäyttöön tarkoittamaan uskon puolustamista yleisemmin.
Nykyisen Tunisian alueella 100-luvulla syntynyt kirkkoisä Tertullianus oli varhaisen kirkon tunnetuimpia apologeja. Pihkala on suomentanut useita hänen teoksiaan, joista tunnetuin on Apologeticum (Kirjapaja 2010). Vaikka Rooma oli uskonnollisesti moniarvoinen, kaikkien oli palvottava keisaria. Kristityt eivät tähän suostuneet. Teoksessaan Tertullianus vaati kristinuskolle tunnustetun uskonnon asemaa, puolusti oppia Kristuksesta Jumalana ja ainoana pelastajana ja muotoili kolminaisuusopin.
Kutsuttiinpa maailmankatsomusten äärellä tapahtuvaa vuorovaikutusta sitten dialogiksi, apologiaksi tai missioksi, Juha Pihkala korostaa avoimuutta ja äärimmäistä rehellisyyttä. Kristinuskon historiasta ei pidä yrittää kammata takkuja pois.
− Virheiden kiistäminen on haitallista.
Tietenkin on ihan oikein, emerituspiispa myöntää, että vääriä syytöksiä kumotaan. Niin on tehty esimerkiksi teoksessa Galileo tyrmässä ja muita myyttejä tieteestä ja uskonnosta (Kirjapaja 2015). Kirjoittajien joukossa on tieteilijöitä eri aloilta ja uskonnoista.
− Tämä kirja on nöyrää vuoropuhelua ja hyvää apologiaa, Pihkala sanoo.
”Filosofialla yritetään joskus rakentaa siltoja, joita ei vain voi rakentaa”
Vuoropuhelussa on olennaista kuunnella huolellisesti keskustelukumppanin kysymyksiä sekä huolia maailmasta ja omasta elämästään. Apologialla ei nimittäin ole mitään annettavaa ennen kuin syvät eksistentiaaliset kysymykset ovat heränneet. Mikä minä olen, miksi ihanteet särkyvät ja olen itsekin rikki, mitä teen syyllisyyteni kanssa ja mitä merkitystä elämällä ylipäätään on? Pihkala luettelee.
Kuinka paljon annettavaa korkealentoisella Jumalan olemassaolon todistelulla on eksistentiaalisessa kriisissä käpristelevälle ihmiselle? Joillekin se voi olla hyvin tärkeää, Pihkala uskoo, mutta ei kovin monille.
− Vaikka Jumalan olemassaololle on älyllisiä perusteluja, sitä ei voi todistaa. Enkä usko, että pahan ja kärsimyksen ongelmaankaan on olemassa filosofista ratkaisua. Olen lukenut paljon analyyttistä uskonnonfilosofiaa, eikä se ole avannut minulle mitään ahaa-elämyksiä.
Juha Pihkalan mukaan filosofialla yritetään joskus rakentaa siltoja, joita ei vain voi rakentaa.
− Jos ihminen ymmärtäisi Jumalan, hän olisi itse Jumalan tasolla. Jumala ja kristillisen uskon ydin ovat paradokseja. Tämä ydin on kuitenkin eksistentiaalisesti koettavissa ja äärimmäisen vapauttava. Paavali sanoi, että sana rististä on hullutus. Kristinuskossa ei ole kysymys henkisestä harmoniasta, vaan pelastumisesta.
Somepappi Marjut Mulari haluaa toteuttaa missiota pehmeällä ja vaikuttavalla tavalla.
Kuva: Jukka Granström
Somepappien päivityksen lämmittävät viilenneitä jumalasuhteita
Alpakka antaa suukon pastori Marjut Mularille tämän Instagram-profiilissa. Toisessa kuvassa komeilee kulhollinen korvapuusteja. Kuolan poskella ja tuoksun nenässä voi melkein tuntea. ”Kaupunkilaispapin toilailuja ja raamattuhupailua” seuraa lähes 7 000 ihmistä.
Helsingin Haagan seurakunnassa ja Haaga-Heliassa korkeakoulupappina työskentelevä Mulari on Instagramissa Pastorimaikki, jonka henkilöbrändin luominen on osa hänen työtään. Hänen kaltaisiaan instapappeja on Suomessa jo kymmeniä. Hän jakaa välähdyksiä arjestaan ja nostaa esille uskon kysymyksiä, joita hän pohtii itse ja joita hänelle esitetään. Tuputtamisen ja puolustautumisen hän yrittää pitää tunnelmasta kaukana.
− Isotkin uskonkysymykset tulevat ymmärrettäviksi, kun niistä puhuu tavallisen ihmisen kasvoilla ja tavallisen elämän kautta.
Monet somepapit saavat seuraajiltaan viestejä, että heidän päivityksensä saavat kiinnostumaan kristinuskosta ja lämmittävät viilenneitä jumalasuhteita.
− Missio toteutuu pehmeällä ja vaikuttavalla tavalla.
Kristinuskoon liittyvät väärinkäsitykset nousevat Mularin somesisällön aiheiksi tämän tästä. Sellaisia ovat esimerkiksi kirkon tiedevastaisuus, itsensä laiminlyömiseen kannustava työmoraali sekä sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvä epätasa-arvoisuus.
− Kirkon sisällä on harjoitettu hengellistä väkivaltaa. Haluan sanoa, että se ei ole oikein. Tämä voi avata väyliä takaisin kirkon yhteyteen, Mulari uskoo.
Apologian vakavasti ottavalla kirkolla olisi oltava sanottavaa myös ilmastokriisistä, sillä se on yksi aikamme suurimmista eksistentiaalisista haasteista, pastori Marjut Mulari muistuttaa.
− Yritän toitottaa toivoa, joka syntyy toiminnasta. Kriisi johtuu sekä rakenteellisesta että henkilökohtaisesta synnistä. Parannusta on tehtävä poliittisten päätösten ja henkilökohtaisten valintojen kautta.
Tieteen väärinkäyttö ei saisi estää tieteen oikeinkäyttöä apologiassa
Verkkolehti Areiopagin päätoimittaja Rope Kojonen aloittaa määrittelemällä käsitteen. Apologia on uskon järjellistä puolustamista, jossa esitetään perusteita uskomuksille ja vertaillaan katsomuksia kriittisesti.
− Kuitenkin myös uskon ja järjen tiukka erottelu toisistaan voi olla yritys rakentaa tilaa uskolle, Kojonen huomauttaa.
Hän työskentelee Helsingin yliopistolla tutkijatohtorina ja on tarkka siitä, että apologia ja tiede pidetään erillään toisistaan.
− Moni pitää apologian vaarana tutkimustulosten ideologisesti tarkoitushakuista ja valikoivaa käyttöä.
Tieteen väärinkäyttö ei kuitenkaan saisi estää tieteen oikeinkäyttöä apologiassa. Kojosen mielestä tieteen tutkima luonnonjärjestys ja kristinuskoon liittyvien väärinkäsitysten kumoaminen tarjoavat hedelmällisiä aineksia uskon puolustamiselle kirkossa.
− Kristillisten oppien ja moraalikäsitysten merkitystä voi puolustaa rehellisesti.
Kojonen on mielissään siitä, että apologiaa tehdään kirkossa eri laidoilla. Hän mainitsee kirkkoherra Sammeli Juntusen, dosentti Kari Kuulan ja arkkipiispa Tapio Luoman, joka totesi Radio Deissä muutama viikko sitten, että apologia on hyödyllistä, kun sanoitetaan uskon perusteluja.
Myös verkkolehti Areiopagi popularisoi uskon ja tieteen suhteeseen liittyvää tutkimusta.
− Luonnonlakien ihmeellistä hienosäätöä sekä historiallisia myyttejä käsittelevät artikkelimme ovat olleet suosittuja.
Kojosen mukaan hyvä apologia ei kutista uskoa totuuslauseiksi eikä päättelyketjun viileäksi lopputulokseksi. Toisaalta Jumalasta puhuminen kokonaan saavuttamattomana sivuuttaa ilmoituksen. Rope Kojonen tasapainottelee salatun ja ilmoitetun välillä.
− Kun järki ymmärtää, että maailmalla on Luoja, se ymmärtää samalla oman rajallisuutensa.
Miikka Niiranen kirjoittaa väitöskirjaa tieteenhistoriasta ja keskustelee poikiensa kanssa siitä, miksi Raamattu on luotettava.
Kuva: Ilkka Kontturi
”Apologia ei saa olla oman heimon, vaan keskeisten kristillisten totuuksien puolustamista”
Apologia hyödyttää varsinkin kristittyjen kotien lapsia ja ei-kristittyjä, jotka kysyvät, voisiko kristinusko olla totta, sanoo diplomi-insinööri Miikka Niiranen.
− Poikieni kanssa olemme puhuneet esimerkiksi siitä, miksi Raamattu on luotettava ja miksi Jeesus on Jumala.
Niiranen johtaa ensi viikosta alkaen Kansanhlähetysopistossa apologiaan keskittyvää opintolinjaa ja kirjoittaa väitöskirjaa tieteenhistoriasta. Aiemmin hän on toiminut Areiopagin päätoimittajana ja koordinaattorina Veritas Forumissa, joka järjestää yliopistoilla katsomusten välisiä dialogeja.
Englantia osaavalle internet on pullollaan laadukkaita sivustoja aiheesta. Apologian isoja nimiä ovat esimerkiksi katolinen piispa Robert Barron, pastori Timothy Keller ja uskonnonfilosofi Willam Lane Craig, kaikki Yhdysvalloista.
Luterilainen teologia on pitkään karsastanut niin kutsuttua luonnollista teologiaa, joka tutkii Jumalaa järjen ja luonnon valossa. Niiranen uumoilee, että tämä on yksi syy luterilaisen kirkon saamattomuudelle apologian alalla. Herätysliikkeet, varsinkin viidesläisyys, ovat paikanneet puutetta omilla korostuksillaan höystettynä. Niiranen mainitsee Uusi Tie -lehden päätoimittajan Leif Nummelan, Suomen teologisen instituutin asiantuntija Vesa Ollilaisen ja Biola-yliopistosta apologian maisteriksi valmistuvan luonnontieteiden opettaja Aleksi Markkasen.
Jotta apologia olisi vaikuttavaa, sen tulee jatkuvasti muuttua. Muuttumisen tavoitteena on muuttumattoman puolustaminen. Apologia ei saa olla oman heimon, vaan keskeisten kristillisten totuuksien puolustamista, Niiranen huomauttaa.
− Ja aina kun joku puolustaa totuutta, hän tulee samalla puolustaneeksi kirkkoa.
Asiatuntijoiden vastaukset neljään vaikeaan kysymykseen
”Kärsimys ei ole Jumalan syy”
”Lapsena mietin, miksi Jumala sallii maailmassa olevan pahan. Hyväksyin sen, ettei kysymykseen ole olemassa tyhjentävää vastausta. Kärsimys ei kuitenkaan ole Jumalan syy. Rippikoulussa heräsin siihen, että usko sisältää tehtävän kärsimyksen poistamiseksi niin paljon kuin se on mahdollista. Elämäntehtäväkseni tuli pappina lieventää ihmisten ja koko luomakunnan kärsimystä.” − Pastori Marjut Mulari
Tahdonvapaus: ”Jokainen ajatus täytyy vangita kuuliaiseksi Kristukselle eli hänen sanalleen”
”Luterilaisten tunnustuskirjojen mukaan ihminen joutuu kadotukseen omien syntiensä tähden, mutta pelastuksen vaikuttaa yksin Jumala. Vaikeuden äärellä oivalsin, että sekä järkeni että tunne-elämäni ovat langenneet. Monelle ei kelpaa se, että kaikkivaltias ja rakastava Jumala tuomitsee ketään ikuiseen kadotukseen. Mutta sanan varassa kuitenkin uskon näin. Jokainen ajatus täytyy vangita kuuliaiseksi Kristukselle eli hänen sanalleen.” − Opettaja, DI Miikka Niiranen
Evoluutio: ”Minulle luonnonjärjestys puhuu vahvasti Luojasta”
”Lukioikäisenä minua alkoi kiinnostaa luomisen ja evoluution suhde. Joidenkin mielestä evoluutio osoitti, ettei Luojaa tarvita. Toisten mielestä luonnon ihmeet todistivat, että hän on olemassa. Minulle luonnonjärjestys puhuu vahvasti Luojasta. Minua alkoi kiinnostaa myös tutkimuksen näkökulmasta, miten sanasta luonnonjärjestys voi olla niin erilaisia käsityksiä.” − Päätoimittaja, tutkijatohtori Rope Kojonen
Mittakaava: ”Suuruus ja pienuus ja kaikki vastakohdat yhdistyvät Kristuksessa”
”Mikä tekee pienen Maa-planeetan niin merkitykselliseksi, että Jumala, joka on kosmosta suurempi, on halunnut inkarnoitua tänne ja pelastaa tämän elämänkuplan ja pienen ihmisen? Tätä minun on ollut vaikea ymmärtää. 1400-luvulla elänyt teologi, filosofi, matemaatikko ja tähtitieteilijä Nicolaus Cusanus pohti äärettömyyttä kirjassaan Oppineesta tietämättömyydestä, jonka käänsin hiljattain suomeksi. Hän esitti, että maa kiertää aurinkoa äärettömässä kosmoksessa. Suuruus ja pienuus ja kaikki vastakohdat yhdistyvät Kristuksessa. Filosofi Immanuel Kant totesi taivasta katsellessaan, että tähdet auttavat uskoa pitämään mukana globaalin ja ikuisen ulottuvuuden. En voi vielä ymmärtää kaikkea, mutta se, minkä ymmärrän, on niin suurta, että jaksan odottaa salaisuuksien paljastumista.” − Emerituspiispa Juha Pihkala
***
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!
Ilmoita asiavirheestä