Urjalan seurakunnan kirkkovaltuusto valitsi 18.12.2025 seurakunnan uudeksi kirkkoherraksi Olli Luhtaselan, joka toimii tällä hetkellä Sievin seurakunnan kirkkoherrana. Hän aloittaa työskentelyn Urjalassa 1. toukokuuta. Virkaa haki seitsemän hakijaa.
Urjala ja Sievi ovat molemmat kaksipappisia pieniä maalaisseurakuntia, joten oletettavasti kirkkoherran työssäkin tulee olemaan paljon samoja piirteitä.
− Monipuolisuus on kirkkoherran työn suola, ja pienessä seurakunnassa kirkkoherra saa tehdä monenlaisia tehtäviä. Työssä saa jalkautua seurakuntalaisten keskuuteen, vaikka en koe hallinnollisia tehtäviäkään vastenmielisenä pakkopullana.
− Kun tunnistaa omat kykynsä, pystyy parhaiten palvelemaan seurakuntaa.
Luhtasela sanoo, että hänellä on selvä näkemys, mikä kirkkoherran työssä on tärkeintä:
− Kirkkoherra johtaa seurakunnan rukouselämää. Kaikki muu tehtävään liittyvä, kuten hallinto ja henkilöstön johtaminen, tukevat tätä päätehtävää.
Luhtasela kertoo, että hän on saanut kulkea siunauksen tietä koko elämänsä ajan. Kristillinen elämä oli läsnä jo lapsuuden kodissa, ja hänen isänsä ja nykyisin myös sisko ovat pappeja. Tässä maaperässä kiinnostus uskontoa ja teologiaa kohtaan on ollut luonnollista.
Luhtasela pääsi 13-vuotiaana isänsä mukana Taizé-yhteisössä veli Rogerin luo, joka pani kätensä pojan pään päälle ja antoi siunauksen.
− Se tuntui jo silloin tärkeältä. Pääsin uudestaan veli Rogerin luo viisi vuotta myöhemmin 18-vuotiaana, jolloin hän pani uudelleen kätensä pääni päälle.
− Urjalan seurakunnassa virkaan asettaminen on jatkumoa tälle pitkälle siunauksen tiellä kulkemiselle. Olen kaikesta hyvin kiitollinen.
SIIRTYMINEN URJALAAN Pirkanmaalle on Luhtaselan työuralla uusi avaus, sillä tähän asti hän on työskennellyt eri seurakunnissa Pohjois-Pohjanmaalla. Tutuiksi ovat tulleet Nivalan, Pyhäjoen ja Alavieskan seurakunnat sekä tietysti nykyinen työpaikka Sievin seurakunta. Papiksi Luhtasela on vihitty Oulussa vuonna 2013.
− Tulin Sieviin kesäteologiksi 19 vuotta sitten, ja sen jälkeen olen kiertänyt tätä melko samaa aluetta. Nyt haluan nähdä kirkkoa muuallakin kuin Pohjanmaan lakeuksilla.
Siirtyessään nyt Oulun hiippakunnasta Tampereen hiippakuntaan Luhtasela arvioi, että eri hiippakunnissa voi olla erilainen ilmapiiri. Eroa tulee myös siitä, että Sievi on vahvaa vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen aluetta toisin kuin Urjala.
Sievissäkin on seurattu tarkasti melko lähellä sijaitsevan Limingan seurakunnan kappalaisen valintaa, josta on jätetty kaksi valitusta Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen. Valittajien mukaan tehtävään valittu miespappi ei ole yhtä ansioitunut kuin tehtävään hakenut naispappi, ja valinnassa tehtiin myös muotovirhe, joka liittyi hakemuksen täydentämiseen.
Olli Luhtasela sanoo, että mielipiteet voivat jakautua sen suhteen, onko prosessissa tehty virheitä. Mutta oleellista on, että kaikki voidaan tarkistaa. Päätösten pitää olla avoimia ja laillisia.
− Ajattelen niin myös oman valintani osalta aikanaan Sieviin, kun prosessi venyi tuomikapitulin virheellisen päätöksen takia. Hyvä, että kaikki on tarkistettavissa.
CASE LIMINKA on yksi esimerkki siitä, että naispappeus jakaa edelleen Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa, vaikka päätös tehtiin kirkolliskokouksessa jo 40 vuotta sitten eli pari vuotta ennen Luhtaselan syntymää. Luhtasela pitää keskustelua harmillisena.
− Ymmärrän, että virkakysymys on merkityksellinen, mutta aika menee eteenpäin ja kirkossa kaikkien pitäisi sitoutua siihen virkakäsitykseen, mikä on virallisesti hyväksytty.
Papin työhön liittyvä aktiivinen sosiaalisuus vaatii vastapainoa. Kitara ja musiikki ovat Luhtaselan yksi keino ottaa omaa aikaa itselleen.
Toinen liittyy luonnossa ja erityisesti metsässä liikkumiseen, jolloin myös kamera kulkee mukana. Kuviaan Luhtasela on jakanut sosiaalisessa mediassa.
− Eilen kuului lapinpöllö hyvin selvästi, Luhtasela kertoo maaliskuisesta illasta.
Lue myös:
Ilmoita asiavirheestä