”Urheilu ei ole minulle mitään rauhallista rukousmeditaatiota” – Piispa Jolkkosella vakuuttavat hauislihakset

”Piispan hauislihaksesta näkyy, että hän on tehnyt muutakin kuin istunut pullakahvilla kirkonmenojen jälkeen”, todetaan Kuopion Kaupunkilehden kuvatekstissä. Kuvassa Jari Jolkkonen tekee saliharjoitusta rautapaino käsissään.

Kuopion Kaupunkilehden toimittaja Ismo Vornanen kertoo pyytäneensä piispa Jolkkosta salitreeneihin. Piispa suostui ja syntyi juttu Jolkkosen suhteesta urheiluun ja kehollisuuteen

– Tiedän kyllä nuoruudesta, miltä tuntuu urheilla verenmaku suussa ja kun tajunta on hämärän rajamailla. Siksi urheilu ei ole minulle mitään rauhallista rukousmeditaatiota. Tosissaan painetaan, vaikka ennätysten tavoittelu on jäänyt 30 vuoden taakse. Nykyisin liikunnasta on tullut epätoivoista kamppailua lihomista ja kuolemista vastaa, Jolkkonen sanoo Kaupunkilehdelle ilmeisen ironisesti.

– Kristillisen uskon mukaan meidät on luotu ruumiillisiksi olennoiksi. Ruumiin rasittaminen tekee ruumille hyvää. Toisaalta urheilun merkitys voi myös vääristyä.

Kehon trimmaaminen voi Jolkkosen mukaan olla uskonnon korvike.

– Silloin palvonnan kohde löytyy peilistä. Mutta jossain vaiheessa lihakset ja kroppa surkastuvat. Pettymys on suuri, jos elämässä ei ole muuta pohjaa kuin oman kropan kunto. Huippu-urheilijoilla on armottomia paineita ja häpeän tunteita epäonnistumisen hetkillä. Ei ihme, että urheilijat etsivät armollisen Jumalan kasvoja, Jolkkonen sanoo Kaupunkilehden jutussa.

Kuva: Olli Seppälä

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

Ilmoita asiavirheestä

Edellinen artikkeliEssee: Monenlaiset pelot uhkaavat ekumeenisen liikkeen tulevaisuutta
Seuraava artikkeliKannatuspuheenvuoro: He tukevat Kaisamari Hintikkaa Espoon piispaksi toisella kierroksella

Ei näytettäviä viestejä