Katolisen kirkon pedofiiliskandaalia Yhdysvalloissa selvittänyt tutkimus kytkee 1960- ja 1970-lukujen yhteiskunnalliset muutokset pappien poikkeavaan käyttäytymiseen. New York City Universityn toteuttama tutkimus on tehty Yhdysvaltain katolisen piispainkokouksen tilauksesta.
Tutkimus on herättänyt julkista arvostelua. Jotkut uhreja edustavat järjestöt ovat muun muassa kiistäneet piispainkokouksen tilaaman tutkimuksen puolueettomuuden.
”Pääosa hyväksikäytöstä tapahtui vuosikymmeniä sitten. Tapausten kasvanut määrä 1960- ja 1970-luvuilla oli linjassa yhteiskunnassa tuona aikana lisääntyneen poikkeavan käyttäytymisen kanssa”, sanoo tutkimusjohtaja Karen Terry New York City Universityn John Jay Collegesta.
Tutkimuksessa mainitaan poikkeavan käyttäytymisen alla muun muassa 1960- ja 1970-luvuilla lisääntynyt huumeidenkäyttö ja rikollisuus sekä esiaviollisen seksin ja avioerojen yleistymisen kaltaiset yhteiskunnalliset muutokset.
Terryn mukaan yhteiskunnallinen muutos vaikutti selibaattiin huonosti valmistautuneisiin pappeihin. Hänen mukaansa hyväksikäytölle ei ollut yhtä, esimerkiksi selibaatin kaltaista syytä. Hyväksikäyttäjäpappeja ei Terryn mukaan myöskään voinut tunnistaa ennalta psykologisten testien, seksuaalihistorian, älykkyyden tai pappiskokemuksen perusteella.
Valtaosa lasten hyväksikäytön vuoksi hoitoa saaneista papeista oli tutkimuksen mukaan harrastanut seksiä myös aikuisten kanssa. Lisäksi 1930-, 1940- tai 1950-luvuilla pappisvihkimyksen saaneet papit eivät yleisesti ottaen käyttäneet lapsia hyväkseen ennen 1960- tai 1970-lukua, tutkimuksessa todetaan.
Papit, joilla oli homoseksuaalisia kokemuksia ennen seminaaria tai sen aikana, harrastivat tutkimuksen mukaan todennäköisemmin seksiä myös vihkimyksen jälkeen aikuisten kanssa. He eivät todennäköisimmin syyllistyneet lasten hyväksikäyttöön. Sen sijaan hyväksikäytön kokeminen lisäsi mahdollisuutta tulla itsekin hyväksikäyttäjäksi.
Tutkimuksen mukaan hyväksikäyttötapausten määrä Yhdysvaltain katolisessa kirkossa kasvoi tasaisesti 1960-luvun puolivälistä 1970-luvun lopulle saakka. Tapausten määrä laski 1980-luvulla, kun lasten hyväksikäytöstä ryhdyttiin puhumaan julkisesti ja piispat alkoivat kiinnittää asiaan huomiota. Raportin mukaan tapausten määrä on pysynyt sen jälkeen alhaisena.
Katolisen kirkon johtajat olivat kiinnostuneempia hyväksikäyttäjäpappien auttamisesta kuin heidän uhreistaan, tutkimuksessa todetaan. Tilanne muuttui kaksikymmentä vuotta myöhemmin, kun uhrit ryhtyivät oikeustoimiin.
Tutustu laajaan raporttiin
Ilmoita asiavirheestä