Turvallisuuden kokemuksella ja yhteenkuuluvuudella on ollut keskeinen rooli Suomesta Ruotsiin muuttaneiden vanhoillislestadiolaisten keskuudessa. Tuoreen väitöskirjatutkimuksen mukaan siirtolaisten identiteetin muotoutumisessa korostuivat perheen, yhteisön ja vähemmistöaseman merkitys. Uskonnollisiin elämävalintoihin puolestaan kytkeytyi yksilöllisiä ja kulttuurisia tekijöitä.
Tutkija Anoo Niskasen mukaan ruotsinsuomalaiset vanhoillislestadiolaiset on ryhmä, jonka identiteetin muodostumiseen on vaikuttanut merkittävästi uskonnolliseen ryhmään kuuluminen tai kuulumattomuus. Erityisesti turvallisuuden kokemuksen merkitys uskonnollisessa yhteisössä on ollut suuri.
Uskonnollinen ryhmä on ollut ruotsinsuomalaisten vanhoillislestadiolaisten keskuudessa paljon muutakin kuin hengellinen rakenne:
− Uskonnollinen ryhmä on ollut monelle sosiaalinen turvaverkosto. Se on selvästi luonut yhteenkuuluvaisuutta ja omalle identiteetille jatkuvuutta.
− Uskonnollinen identiteetti on vahvistanut kulttuurista perintöä ja suomen kielen säilymistä, mutta samalla se on voinut luoda rajoja ryhmän ja valtayhteiskunnan välille, Niskanen kertoo sähköpostitse.
Niskasen mukaan uskonnolla oli merkittävä rooli vanhoillislestadiolaisten identiteetin säilymisessä ja muodostumisessa uudessa kotimaassa. Se ei kuitenkaan yksin määritellyt koko identiteettiä. Varsinkin ensimmäisen sukupolven siirtolaisilla uuden identiteetin muodostumiseen vaikuttivat merkittävästi myös perhe ja uusi kotikaupunki Ruotsissa.
− Perheellä on ollut keskeinen merkitys uskonnollisen identiteetin siirtämisessä sukupolvelta toiselle.
Siirtolaisuus Ruotsiin oli voimakkainta 1960- ja 1970-luvuilla. Kaikkiaan vuosina 1945–1999 yli 530 000 suomalaista muutti Ruotsiin. Vuosina 1969 ja 1970 siirtolaisuus Ruotsiin oli jopa niin voimakasta, että luonnollinen väestönlisäys Suomessa ei riittänyt korvaamaan muuttotappiota.
Ensimmäinen sukupolvi koki uskonnon kiinteänä osana siirtolaisidentiteettiään.
NISKASEN TUTKIMUKSESSA tuli esille eroja sukupolvien välillä siinä, miten uskonnollinen identiteetti muodostui.
− Ensimmäinen sukupolvi koki uskonnon kiinteänä osana siirtolaisidentiteettiään, jonka kautta kulttuurinen ja uskonnollinen perintö säilyivät.
Toisen sukupolven kohdalla uskonnollisuuden merkitys muuttui ja alkoi vähentyä. Identiteetin muodostumisessa muilla tekijöillä alkoi olla suurempi merkitys kuin uskonnolla tai uskonnolliseen ryhmään kuulumisella. Osittain uskonnollisuus saatettiin kokea jopa velvollisuutena.
Kolmannen sukupolven osalta tilanne on muuttunut kahtiajakoisemmaksi:
− Osa heistä kokee yhteisöllisyyden vahvistuneen uskonnollisuuden myötä. Toisille puolestaan usko näyttäytyy rajoittavana tekijänä, josta irtautuminen voi olla identiteettiä muovaava prosessi.
Suomesta Ruotsiin muuttaneet vanhoillislestadiolaiset ovat uudessa kotimaassaan joutuneet elämään vähemmistönä vähemmistön sisällä. Ruotsinsuomalaiset muodostavat vähemmistön suhteessa valtaväestöön, ja vanhoillislestadiolaisten ryhmä on vähemmistöasemassa suhteessa koko ruotsinsuomalaisten ryhmään.
Tämä on vaikuttanut Niskasen mukaan siihen, että ruotsinsuomalaiset vanhoillislestadiolaiset ovat kokeneet yhteenkuuluvuuden ja eriytymisen monella eri tasolla:
− Yhteisö tarjoaa merkittävän sosiaalisen tukiverkoston, mutta samalla sen rajat voivat korostaa uskonnollista ja kulttuurista erottuneisuutta valtayhteiskunnasta.
− Mielenkiintoista on, että monet ovat kokeneet haavoittuvuutta ennen kaikkea etnisen vähemmistötaustansa vuoksi, ei niinkään sen takia, että ovat kuuluneet johonkin uskonnollisen ryhmään.
Identiteetti on palapeli.
IHMISEN IDENTITEETTI on jatkuvassa liikkeessä. Ympäröivät olosuhteet muuttuvat, ja elämänkokemukset muokkaavat käsitystä omasta itsestä.
−Identiteetti on palapeli, joka ei koskaan valmistu, Niskanen kirjoittaa.
Ruotsinsuomalaisten vanhoillislestadiolaisten identiteetin muokkautumista selvittänyt tutkimus on ollut Anoo Niskaselle tutustumismatka myös henkilökohtaisella tasolla. Hänen isoäitinsä veli oli aktiivisesti mukana vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä, mutta tästä ei puhuttu perheessä eikä suvussa. Tieto tuli hänelle aikuisena yllätyksenä.
− Uskonnollinen identiteetti ja etninen tausta ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa. Tämän tutkimuksen myötä olen saanut syvemmän käsityksen siitä, miten uskonto voi toimia sekä jatkuvuuden että erottavuuden välineenä vähemmistöryhmän sisällä.
− Samalla tutkimusprosessi on auttanut minua hahmottamaan omia juuriani ja niiden merkitystä identiteetin kehittymiselle.
Anoo Niskasen väitöskirja Trygghet i utanförskap. Livssyn och identitetsmotiv hos nuvarande och före detta sverigefinska gammallaestadianer tarkastettiin Åbo Akademissa torstaina 22.5.
Ilmoita asiavirheestä