Tuoren tutkimuksen mukaan Venäjä käyttää myös uskontoa vaikuttamistyössään Suomessa ja globaalisti. Uskontovaikuttaminen on kuitenkin jäänyt Suomessa melko rajalliseksi ja sen tulokset heikoiksi.
Venäjän laaja-alainen vaikuttaminen Suomeen 2000-luvulla –tutkimuksen ovat tehneet Ulkopoliittinen instituutti, Helsingin yliopisto ja Tampereen yliopisto. Valtioneuvoston rahoittama tutkimushanke perustuu hallitusohjelman kirjaukseen ja valtioneuvoston julkaisemaan tietotarvekuvaukseen.
Uskontovaikuttaminen Suomessa on tapahtunut enimmäkseen Moskovan patriarkaatin kautta. 2000-luvun alussa vaikuttaminen tapahtui pääosin keskustelun ja näkökulmien kautta, mutta vähitellen se on muuttunut vaatimuksiksi siitä, mitä ei tulisi hyväksyä.
Tutkimuksessa haastatellut asiantuntijan mukaan suomalaisten kirkollisten piirien sinisilmäisyys on tehnyt vaikuttamisen mahdolliseksi. Ei ole ymmärretty, että Venäjän ortodoksisen kirkon esille nostamilla yhteiskunnallisilla kysymyksillä on ollut sisäpoliittisen merkityksen lisäksi myös ulkopoliittisia tarkoitusperiä.
Uskontovaikuttamisen ja arvolatautuneen hengellisen vaikutuksen tuloksien arvellaan jääneen vaatimattomiksi. Tähän ovat vaikuttaneet mm. rajaliikenteen rajoitukset, henkinen etääntyminen ja Venäjää vastaan asetetut pakotteet. Nämä ovat muuttaneet Moskovan patriarkaatin seurakunnissa toimivien asenteita.
Suomessa on seitsemän Moskovan patriarkaatin alaista ortodoksiseurakuntaa, jotka toimivat pääosin venäjän kielellä, noudattavat juliaanista kalenteria ja operoivat rajan yli Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa.
Tutkimuksessa arvellaan, että seurakunnat tavoittavat venäjänkielisiä selvästi laajemmin kuin virallinen jäsenmäärä antaa olettaa. Seurakuntien jäsenet ovat Moskovan patriarkaatin vaikutuspiirissä, millä voi olla vaikutuksia seurakuntalaisten ajatteluun. Samalla kuitenkin todetaan, että suomalaiset seurakunnat eivät ole korkealla Moskovan patriarkaatin prioriteettilistalla. Tästä kertovat mm. Pyhän Nikolauksen seurakunnan taloudelliset vaikeudet ja keskeneräinen kirkkohanke Helsingin Itäkeskuksessa.
Vaikuttaminen Suomen ortodoksisen kirkon kautta on sen sijaan jäänyt vähäiseksi, koska Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu itsehallinnollisena kirkkona Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen.
VENÄJÄN HARJOITTAMA uskontovaikuttaminen on liittynyt ensisijaisesti tiedonvälitykseen ja informaatiovaikuttamiseen. Venäjänkielisyys ja ortodoksinen identiteetti ovat korostuneet erityisesti digitaalisessa vuorovaikutuksessa ja perinteitä vahvistavassa tiedonvälityksessä.
Vaikuttamista arvioidessa oleellisena pidetään sitä, että yksittäiset suomalaiset uskonnolliset toimijat ja verkostot voivat pitää hyviä suhteita Venäjälle myös omien intressiensä takia. Tällöin Venäjällä on parhaat mahdollisuudet vaikuttaa niiden toimijoiden kautta, jotka kannattavat sen julkilausumia konservatiivisia arvoja tai nauttivat Venäjältä tulevasta rahallisesta tuesta.
Tutkimuksen mukaan Venäjä siirtyi vuoden 2014 jälkeen tiukempaan strategiaan myös uskontovaikuttamisessa. Tämä näkyi mm. määrittelemällä selkeämmin, ketkä olivat sopivia kirkollisia yhteistyökumppaneita Suomessa ja ketkä eivät. Venäjän intresseille suotuisia tahoja suosittiin. Muistakaan ei puhuttu pahaa, mutta niiden toiminnasta ja teologisista näkemyksistä ilmaistiin epäsuorasti, että Moskovan patriarkaatin näkökulmasta vain konservatiivinen, perinteisiä arvoja korostava kristillisyys oli hyväksyttävää ja toivottavaa.
Globaalisti Venäjän viranomaiset ovat hyödyntäneet ortodoksisuutta ulkopolitiikkansa tavoitteiden vahvistamiseen. Käytännössä Venäjän ortodoksinen kirkko ja sen papisto ovat toimineet narratiivien ”puhdistajina”, tulkaten Kremlin puheenvuoroja uskonnolliseksi kieleksi.
KOKONAISUUTENA VENÄJÄN vaikuttamistoiminta Suomessa on liittynyt Suomen ja Venäjän kahdenvälisen suhteen erityispiirteisiin. Osittain vaikuttamistoiminta on ollut myös tuloksellista.
Suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin kuulunut konsensushakuisuus ja varovaisuus Venäjää koskevassa julkisessa keskustelussa on osaltaan vaikeuttanut epäsuoran vaikuttamistoiminnan tunnistamista esimerkiksi energia- ja investointikysymyksissä. Sen sijaan suorat painostukselliset vaikuttamisyritykset eivät ole olleet tuloksellisia.
Tästä esimerkkinä mainitaan välineellistetty maahanmuutto. Näiden torjuntaa ovat tukeneet kokonaisturvallisuuden malli sekä laajapohjainen turvallisuuspoliittinen yksituumaisuus.
Tutkimusta johtaneen Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Sinikukka Saaren mukaan tuoreen tutkimuksen lähestymistapa poikkeaa osittain aiemmasta kirjallisuudesta.
− Tapamme määritellä laaja-alainen vaikuttaminen on kokonaisvaltaisempi kuin länsimaisessa tutkimuskirjallisuudessa ja viranomaisstrategioissa yleensä, mutta se vastaa hyvin venäläistä hahmotustapaa ja toimintaa, Saari toteaa ulkoministeriön tiedotteessa.
Tutkimus julkaistiin torstaina 29.1.2026.
Lue myös:
”Kreml käyttää Moskovan patriarkaattia politiikan välineenä”
Ilmoita asiavirheestä