Tuomo Mannisen ryhmäkuvat kertovat, että ihmisen paikka on joukossa

Vela Bralu Ordenis, (“Tuulenveljet”/”Brothers of the Wind”), Riga 1997. Kuvaa on rajattu toimituksessa. Kuva: Tuomo Manninen

Ryhmäkuva on yksi valokuvauksen perusaiheita: perhekuva, luokkakuva, konfirmaatiokuva, kurssikuva ja niin edelleen. Tähän lajityyppiin valokuvaaja Tuomo Manninen tuo erityisen näkökulman. Hänen liki 30 vuoden aikana ottamiaan ryhmäkuvia on esillä Valokuvataiteen museossa Helsingissä.

Ensimmäisen uudentyyppisen ryhmäkuvansa Manninen otti 1995 Nepalissa, jossa hän asui vaimonsa työn vuoksi. Kuvassa on joukko nuoria miehiä voimailusalissa Katmandussa. Tuorein kuva näyttelyssä on tältä vuodelta. Siinä on eläkkeellä olevia poliiseja Sarajevossa.

Mannisen ryhmäkuvissa on työ- tai harrastusporukoita eri puolilla maailmaa. He katsovat luontevan vakavina suoraan kameraan. Ihmiset ovat osa yhteisöä. Kuvista tulee esiin myös ympäröivä kulttuuri.

Anniversary Cake Bakery, Phnom Penh, 2015. Kuva: Tuomo Manninen

Näyttelyssä on esillä paljon kuvia, mikä on osa niiden viehätystä. Yksittäinen kuva puhuttelee eri tavalla kuin jos se laitetaan yhteyteen toisten kuvien kanssa: ryhmät vertautuvat tosiinsa vaikka kyse olisi avantouimareista Suomessa ja punkkareista Myanmarissa.

Taidokkaat, vahvasti valaistut ryhmäkuvat vievät katsojan eri puolille maailmaa mitä erilaisimpien porukoiden keskelle. Ajan vaikutus näkyy kuvissa, osa kuvien esittelemistä ammateista on ehkä jo kadonnut.

Mannisen ryhmäkuvissa on ilmeistä arvostava suhde kuvattaviin. Ihmiset ovat kuvissa omassa yhteisössään, heillä on paikka ja arvo. He pyörittävät pientä maailmaa, kukin paikallaan. Kuvat myös kertovat ihmisten samanlaisuudesta. Mannisen kuvissa on jotain lohdullista ja pysäyttävää.

Me-näyttelyn kuvat eivät ole vain satunnaisia ryhmäkuvia vaan tietoisesti rakennettuja, jopa dokumentaarisia välähdyksiä. Ne on otettu filmikameralla. Kuvissa ihmiset ovat osa ympäristöä. Pienessä koossa kuvat eivät toimi kovin hyvin, ne vaativat suuren koon, jotta yksityiskohdat erottuvat.

Nguyen An Ninh School, Class 10 A 4 Saigon 2006. Kuva: Tuomo Manninen

Näyttelyn tekstit tarjoavat katsojalle paljon tietoa ja näkökulmia. Sieltä löytyy myös on Mannisen kommentti: ”Nämä valokuvat ovat syntyneet ensisijaisesti ventovieraiden ystävällisyydestä. Prosessia ovat helpottaneet ihonväri, peruskoulujärjestelmä ja kuuluminen maailman onnellisimpaan kanssa.”

Tuomo Manninen on opiskellut aikanaan teologiaa ja kuvannut uransa alkuvaiheessa myös kirkollisiin lehtiin. Samaan aikaan museossa on esillä myös Kesytön ysäri -näyttely, joka esittelee suomalaisen valokuvataiteen 1990-lukua. Joukossa on suurikokoinen muotokuva nuorisopapista, nykyisestä kirkkoherra Harri Hentisestä.

Tuomo Manninen: Me. Suomen valokuvataiteen museossa Helsingissä 12.1.2025 saakka.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliLähes puolet suomalaisista suhtautuu myönteisesti Ylen hengellisiin ohjelmiin, mutta erot ikäryhmien välillä ovat suuria
Seuraava artikkeli”Kirkossa yhteys yleisöön on rauhallinen ja tiivis”, kertoo jouluun kiertueella valmistautuva Diandra

Ei näytettäviä viestejä