Etelä-Pohjanmaalla Lappajärven itärannalla sijaitseva Vimpeli tunnetaan aktiivisena pesäpallopitäjänä. Vimpelin Vedon kotiotteluissa kesäisin katsomo pullistelee jopa 4000 pesäpallofanista.
– Olisi mukavaa, kun kirkkoonkin saataisiin yhtä paljon väkeä. Ennen joulua satuin kulkemaan täpötäyden kirkon ohi pikkukoululaisten joulujuhlan aikaan. Se näytti oikein mukavalta, sanoo Vimpelin seurakunnan kirkkovaltuustossa ja –neuvostossa toista kauttaan vaikuttava Alpo Lahtinen, 55.
Päivätyökseen Vimpelin listapalvelulla kunnossapitotehtävissä työskentelevä Lahtinen kertoo, että Vimpelin seurakunnan toiminta-ajatuksena on olla tavallisten ihmisten seurakunta.
– Se on mielestäni hyvä lähtökohta myös luottamustehtäville. Kynnys lähteä mukaan seurakunnan toimintaan ei saa olla kenellekään korkea, ja toimintaa tulee olla tasapuolisesti kaiken ikäisille, eri elämäntilanteissa oleville seurakuntalaisille, Lahtinen juttelee.
Hän kokee tehtäväkseen tuoda kokouksiin nimenomaan seurakuntalaisten asioita, ehdotuksia ja kommentteja.
– Esimerkiksi toive valojen saamiseksi hautausmaalle oli asia, josta ihmiset paljon puhuivat, ja jonka he halusivat saada käsittelyyn. Asia eteni niin, että hautausmaa sai valot syksyllä 2015.
”Nostan hattua seurakuntamme työntekijöille”
Seurakunnan luottamustehtävät ovat sujuneet Lahtisen mukaan sopuisasti ja ilman isompia vääntöjä. Joskus joudutaan keskustelemaan perusteellisemmin, mutta sekin on tapahtunut hyvässä hengessä.
Asioita on ehditty käsitellä laidasta laitaan. Pohdinnan alla ovat olleet muun muassa seurakunnan eri toimintamuodot ja niiden järjestäminen, Kipa -taloushallintojärjestelmään siirtyminen sekä hautausmaan kunnostus.
– Rakennusten korjauksiin liittyvistä isommista investoinneista minun ei ole tarvinnut olla päättämässä, koska peruskorjaukset oli ehditty käydä läpi ennen minun työrupeamaani, Lahtinen kertoo.
Seurakunnan työntekijöille Alpo Lahtinen nostaa hattua.
– On hienoa, että he pystyvät luotsaamaan pienellä porukalla näin monipuolista toimintaa. Pienessä seurakunnassa moni työntekijöistä työskentelee yksin omalla alallaan eikä pysty siksi jakamaan vastuuta työkaverin kanssa, hän sanoo.
– Mahdollisessa seurakuntaliitoksessa olisi se hyvä puoli, että työntekijät saisivat emäseurakunnasta oman työalansa tukea. Toistaiseksi Vimpelin kunta ja seurakunta ovat kuitenkin sinnitelleet itsenäisinä, Lahtinen kertoo.
”Pikkupaikan nuoret vierastavat uskovaisen leimaa”
Valtuusto- ja neuvostotyöskentelyn lisäksi Lahtinen kuuluu yleisen seurakuntatyön johtokuntaan, jossa muutama valtuutettu sekä pappi ja kanttori pohtivat erilaisia keinoja muun muassa jumalanpalvelusten virkistämiseksi.
– Jumalanpalveluksiin on järjestetty ulkopuolisia puhujia, ja myös musiikkitarjontaa on entisestään lisätty. Vähintään kerran kuussa mukana on joku seurakunnan musiikkiryhmistä.
Lahtinen arvelee, että yksi syy jumalanpalvelusten niukahkoon kävijämäärään saattaa olla se, että Vimpelin kaltaisilla pienillä paikkakunnilla varsinkin nuoremmat ihmiset hieman pelkäävät uskovaiseksi leimautumista. Moni avaa kirkon oven vain juhlapyhinä, häissä ja hautajaisissa.
Ikäihmiset sen sijaan haluaisivat käydä kirkossa, mutta kaikilla heistä ei ole siihen mahdollisuutta.
– Varsinkin kunnan reunakylillä asuu ikäihmisiä, jotka eivät kyydin puutteessa tai huonon kuntonsa vuoksi pääse kirkkoon, ja olemmekin miettineet tähän pulmaan erilaisia ratkaisuja. Seurakuntamme vapaaehtoiset ovat käyneet kirkonmenojen jälkeen heidän luonaan kertomassa kuulumisia. Olemme myös kokeilleet ikäihmisille heidän kaipaamiaan kirkkokyytejä.
Aamupuurotilaisuus joka tiistai
Vapaaehtoistyö on Vimpelin seurakunnassa tämän vuoden teemana. Jo nyt vapaaehtoisia työskentelee muun muassa tiekirkkotoiminnassa sekä jo perinteeksi muodostuneessa motoristikirkossa, joka suunnitellaan yhdessä alan harrastajien kanssa.
– Yksi uusi toimintamuoto seurakunnassamme on diakoniatyön ja vapaaehtoisten yhdessä kerran viikossa järjestämä aamupuuro, joka tarjoillaan seurakuntatalolla tiistaiaamuisin. Se on otettu mukavasti vastaan; kävijöitä on ollut 10-20.
Rippikouluajoista uskon asiat omakseen kokenut Alpo Lahtinen käy itse mielellään myös jumalanpalveluksissa.
– Siellä tulee rauhallinen ja kotoinen olo. Jos en pääse vähään aikaan sunnuntaiaamuna kirkkoon, alan kaivata sitä.
Luottamushenkilöillä ja seurakunnan vapaaehtoisilla on jumalanpalveluksissa myös pieni tehtävä.
– Luemme siellä vuorosunnuntaisin Raamatun tekstejä. Tehtävä on ollut mielestäni hyvä. Koen, että siinä pääsee lähemmäs seurakuntalaisia.
Kuva: Alpo Lahtisen kotialbumi