Paavo Kettunen. Hän on Karjalan teologisen seuran puheenjohtaja. Seura järjestää ensi viikolla alkupuolella Joensuussa seminaarin aiheesta Jumala.
Teema on tiivis ja tymäkkä. Jumala.
– Jos teologiaa harjoitetaan, voiko olennaisempaa kysymystä olla kuin tämä, Kettunen hämmästelee.
Hän kertoo yrittäneensä paikallislehtiin uutista aiheesta jo etukäteen, mutta turhaan. Hän on varma, että muista seminaareista etukäteisjuttuja kyllä tehdään.
– Ehkä tiedotusvälineetkin ovat aika arkoja kirjoittamaan Jumalasta. Onko se välinpitämättömyyttä vai arkuutta?
Hetkinen. STT:n kautta välitetyssä uutistekstissä luki ilman johdantolauseita sunnuntaina: ”Luoman mukaan Jumalan valtakunnan työ toteutuu käytännössä pelkistetyimmillään arjen keskellä tavallisissa tilanteissa, joissa lähimmäinen kohdataan”.
Uutinen viittasi piispa Tapio Luoman vihkimiseen Espoon piispaksi. Kettunen epäilee, että lainaus on poimittu suoraan kirkon tiedotuskeskuksen tiedotteesta – niin kuin se tarkastuksen jälkeen osoittautuukin.
Jos Jumalasta ei puhuta julkisuudessa suoraan, entä epäsuorasti?
– Voi kysyä, onko Jumalaan liittyvää puhetta se, mikä antaa tarkoituksen ja sisällön elämälle tai jos puhutaan taloudellisesta vauraudesta ja mammonasta, niin liittyykö se mitenkään Jumalaan, Kettunen sanoo.
Hän itse puhuu Joensuussa aiheesta Kelpaamattoman ihmisen Jumala. Teema nousee Kettusen häpeätutkimuksesta ja liittyy etenkin niihin, joiden identiteettiä leimaa kelpaamattomuuden tunne. Professorin mukaan 1900-luvulla teologian valtavirta on peilannut jumalasuhdetta syyllisyyteen. Kettusen mielestä olennainen kysymys ei välttämättä olekaan syyllisyys, vaan kelpaamattomuus ja riittämättömyys.
Joensuun symposiumissa puhuu myös pian eläkkeelle jäävä Kuopion piispa Wille Riekkinen, jolle julkinen esiintyminen lienee virassaan viimeisiä ellei viimeisin Joensuun seudulla.