Kun yli 40 vuotta sitten Luther-opistolla opintonsa aloittaneet nuorisotyön ohjaajat, diakoniatyöntekijät ja sosiaalityöntekijät järjestivät kurssikokouksen, syttyi idea podcastista. Lopputuloksena syntyi Toivon kannattelijat -sarja. Siinä 40 vuotta sitten opintonsa aloittaneet, nyt jo kokeneet ammattilaiset katsovat taaksepäin työuraansa. Monen työura on vienyt erilaisiin tehtäviin, esimerkiksi psykoterapeutiksi tai opettajaksi.
Raskaistakin aiheista huolimatta podcast-sarja on rakennettu teemallisesti toivon ympärille. Aluksi suunnitteilla oli kirja, kertoo Jukka Lindberg, yksi sarjan ideoijista.
– Innostuimme toivon näkökulmasta mutta jouduimme toteamaan, että kaikki porukasta eivät ole innostuneita kirjoittamaan. Sitten päädyimme tekemään podcast-sarjan.
Tuotantokausia on nyt kertynyt kaksi ja jaksoja 14. Mukana on ollut pitkälti toistakymmentä muistelijaa ja tarinansa jakajaa. Lindbergin mukaan on silmiinpistävää, miten erilaisiin tehtäviin he ovat ajautuneet kirkossa ja yhteiskunnassa.
– Moni meistä on sittemmin kouluttautunut lisää. Se tuo lisänäkökulmia aiheisiin.
Yksi iso murros on Lindbergin mukaan yhteisöllisyyden katoaminen. Nykysukupolven olisi löydettävä yhteisöllisyys uudelleen.
– Vielä 1980-luvulla se oli iso juttu.
Nämä eivät ole mitään julkkistarinoita, vaan tarinoita kentältä, toivo edellä.
LINDBERG KOROSTAA, että vaikka monet muistelevatkin nuorisotyön ja diakonian työkentän muuttumista neljänkymmenen vuoden ajalta, on sarja ajassa kiinni.
– Kyseessä ei ole ohjelma, jossa otetaan tekohampaat lasista ja muistellaan menneitä. Olemme kiinni tässä päivässä.
Tarinoiden keskeinen tehtävä onkin välittää toivoa.
– Jos diakonian piirissä mietitään vaikkapa kovin moniongelmaisia asiakkaita, niin on keskityttävä pieniin tavoitteisiin ja muutoksiin. Kärsivällisyyttä tulee olla.
Lindberg kertoo olevansa vaikuttunut siitä, miten henkilökohtaisia tarinoita ihmiset uskalsivat jakaa.
– Esimerkiksi Kristiina Kukkonen otti pakolaisperheen luokseen asumaan ja kertoi siitä. Päivi Kokko puolestaan kertoo miehensä vakavasta sairaskohtauksesta. Hänen tarinassaan henkilökohtaisuus ja työhön liittyvät ajatukset risteävät hienosti.
Sarja on Lindbergin mukaan tarkoitettu kaikille, jotka ovat kiinnostuneita elämän ilmiöistä ja toivosta. Mukana on myös hiljaisen tiedon siirtämistä tuleville työntekijäsukupolville.
– Vaikuttavia olivat myös esimerkiksi Riitta Birckin kertomat jutut komiikan vaikutuksesta sairaalatyössä.
Palautetta on onneksi tullut, ja kuunteluita. Lindberg myhäilee monenlaisten ihmisten löytäneen sarjasta jotain. Palautetta tekijät ovat saaneet niin nuorelta puusepältä kuin sosiaalijohtajalta.
– Nämä eivät ole mitään julkkistarinoita, vaan tarinoita kentältä, toivo edellä.
Ilmoita asiavirheestä