Tietokirjailija, filosofi sekä Aalto-yliopiston apulaisprofessori Frank Martela kuvasi 20.4. Helsingin Sanomien kolumnissaan toivoa ”kaksiteräiseksi miekaksi”. Samassa kolumnissa Martela linjasi, että toimijuus on toivoa tärkeämpää.

Kotimaa kysyi Martelalta, mitä hän tarkalleen ottaen tarkoittaa. Martelan mukaan toivo on jo sanana itsessään hankala.

– Toivo voi tarkoittaa niin montaa asiaa. Se voi olla aktiivista, mutta myös passivoivaa. Pahimmillaan puhe toivosta on tyhjä lupaus.

Liiallinen toivoon keskittyminen voi Martelan mukaan jopa vähentää toimijuutta.

– Ei kannata keskittyä pelkästään toiveikkaaseen asioiden parantumisen odotteluun, vaan toimijuuden vahvistamiseen ja tekemiseen.

KOLUMNISSAAN MARTELA sivalsi, ettei ole oikeastaan edes kovin kiinnostunut toivosta käsitteenä. Silti häntä pyydetään toistuvasti eri tilanteisiin puhumaan toivosta. Siitä kumpusi tarve kirjoittaa asiasta.

Varsinaisen sysäyksen viimeisimmälle kirjoitukselle antoi eräs luennointipyyntö. Martelaa pyydettiin puhumaan nuorille toivosta, että nämä saisivat toivoa sen sijaan, että ”olisivat kadulla osoittamassa mieltä”.

Martelan mielestä juuri tuollainen ajattelu koituu ongelmaksi.

– Jos nuoret on kadulla osoittamassa mieltä ja vaativat toimenpiteitä ilmastonmuutosta koskien, ei pidä mennä passivoimaan heitä puhumalla toivosta. Pitää osoittaa heille tehokkaampi tapa toimia.

TOKI TOIVOAKIN on monenlaista, Martela muistuttaa. Passiivinen ja motivoiva toivo voidaan erottaa toisistaan.

– Ensin on aina pohdittava, onko jotain konkreettista, mitä toivottavan asian tai tilanteen eteen voi tehdä.

Kirkollisesta kontekstista tulee Martelalle mieleen asian summaava kasku. Maailmaa koettelee jälleen vedenpaisumus ja eräs mies pelastautuu talonsa katolle. Ensin soutaja soutaa ohi ja kehottaa miestä hyppäämään kyytiin. Mies ei suostu, vaan toteaa, että ”kyllä Herra minut pelastaa”.

Sitten paikalle hyrrää helikopteri. Mies kieltäytyy jälleen avusta ja huutaa, että ”kyllä Herra minut pelastaa”. Lopulta mies joutuu aaltojen nielemäksi. Taivaan portilla hän kysyy Jumalalta, mikset sinä pelastanut minua. Ja Jumala vastaa: ”Kaksi kertaahan minä yritin!”

– Juuri tästä on kysymys, Martela naurahtaa.

– Toivo ei saa tarkoittaa toimimattomuutta. Se ei saa passivoida.

Hiljattain julkaistun nuorisobarometrin mukaan nuorten tulevaisuususko on romahtanut. Voidaan puhua toivon inflaatiosta. Martela painottaa, että ratkaisu ei saa olla tyhjän toivon julistaminen.

– Meidän on kuljettava toivoa kohti tekemisen kautta. Aina ensin pitää miettiä, mitä voimme tehdä. Toivoa luodaan tekemällä.

Jos ilmastonmuutos ahdistaa, on pohdittava, miten voin vaikuttaa.

MITÄ USEAMPI meistä tarttuu toimeen ja pääsee antamaan oman panoksensa yhteisen hyvän eteen, sen enemmän meillä on myös toivoa, Martela toteaa.

– Jos ilmastonmuutos ahdistaa, on pohdittava, miten voin vaikuttaa. Sama pätee demokratian kriisiin. Jos se ahdistaa, on tartuttava toimeen. Missä voin olla aktiivinen? Minkä kansalaisaloitteen voin allekirjoittaa?

Tällä hetkellä Martelan oma aika täyttyy tutkimusprojekteista ja erityisesti sen tutkimisesta, miten ihmisten perustarpeet vaikututtavat hyvinvointiin.

– Suomesta käsin jos pohtii toiminnallisuutta maailmalla ja miettii, mistä ottaa mallia, ei tarvitse katsoa Viroa kauemmas.

Virossa on Martelan mukaan ”toimijuutta ja hommat kuntoon” -meininkiä.

– Sieltä voisi käydä ottamassa vähän mallia. Täytyy löytää voimia toimia silloinkin, kun toivoa on vähän.

Ilmoita asiavirheestä