Ehtoollisvierailu katolisessa kirkossa ei ole kovin yksinkertainen ja helppo asia, toteaa Katolisen tiedotuskeskuksen johtaja Marko Tervaportti. Hän tuo Catholic Voices Suomi -verkoston nettisivuilla esiin katolisen näkökulman keskusteluun, jota on käyty ehtoollisvieraanvaraisuudesta.
Tervaportti muistuttaa kirjoituksessaan, että katolisen uskon mukaan leivän ja viinin olemus muuttuu todellisesti ja pysyvästi Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Kun katolilainen ottaa ehtoollisen vastaan, hän tietää, ettei kysymys ole vain muistosta tai symbolista.
”Kristuksen vastaanottaminen eukaristiassa edellyttää jokaiselta katolilaiselta niin sanottua armon tilaa. Keskeistä tässä on se, ettei hänellä voi olla tunnollaan anteeksisaamattomia vakavia syntejä eikä hän toisaalta voi elää sellaisessa pysyvässä tilanteessa, että sakramentin vastaanottaminen olisi mahdotonta, esimerkiksi kirkon silmissä pätevän avioliiton ulkopuolisessa suhteessa”, Tervaportti kirjoittaa.
Hän huomauttaa, että eukaristian eli ehtoollisen vastaanottaminen on uskontunnustus.
Katolisen kirkon sakramentaalista elämää määrittää ennen kaikkea kirkon lakikokoelma eli kanoninen oikeus. Siinä annetaan tarkat ohjeet siitä, milloin ja millä edellytyksillä ehtoollinen voidaan jakaa ei-katolisille kristityille.
”Muutkin kristityt voivat – todellisen kuolemanvaaran tilassa tai hiippakunnan piispan pitäessä tilannetta tarpeeksi vakavana – saada katoliselta papilta nämä sakramentit, jos he eivät pääse oman yhteisönsä viranhaltijan luokse ja pyytävät katolisia sakramentteja oma-aloitteisesti.”
Tämä kuitenkin edellyttää, että kristityt uskovat sakramenteista vilpittömästi niin kuin katolinen kirkko opettaa ja että he ovat “oikealla tavalla järjestyneitä”. Käytännössä oikealla tavalla järjestäytyminen tarkoittaa, että ehtoolliselle tulijan täytyy katolisen kirkon jäsenyyttä lukuun ottamatta täyttää samat edellytykset kommuunion vastaanottamiseksi kuin katolisen kristityn.
Se, että luterilainen osallistuu katolisen kirkon ehtoolliselle, merkitsee Tervaportin mukaan väistämättä sitä, ettei luterilainen enää usko ehtoolliseen yhteisönsä opettamalla tavalla.
Lue koko kirjoitus täältä.
Lue myös: Jolkkonen: Ehtoollisyhteyden tiellä viimeiset hikiset kilometrit
Kuva: Jyrki Johannes Tervo