Termi vanhurskas ei avaudu nykylukijalle

Termi vanhurskaus ei avaudu nykylukijalle. Kyse ei ole vähäpätöisestä sanasta, sillä oppi vanhurskautuksesta on neljänneksi tärkein uskonkohta luterilaisen kirkon päätunnustuskirjan Augsburgin tunnustuksen mukaan. Raamatunkäännöksissä pitäisi käyttää sanan vanhurskas sijaan termejä, jotka viittaisivat tarkemmin sanan hepreankieliseen alkuperään, näkee asiasta väittelevä Jukka Palola.

Hepreankielinen alkuperäinen merkitys on ”oikea” tai ”olla oikeassa”.

Suomen kielen sana vanhurskaus on yhdistelmä sanoista vaka eli varma, luja ja hurskas eli viisas, ymmärtäväinen. Mikael Agricola käytti tätä sanaa kääntäessään Raamattua suomeksi. Agricola oli kuitenkin tietoinen sanan perusmerkityksestä alkukielessä ja käytti käännösvastineina myös sanoja oikea ja oikeus.

Vanhurskaus-sanasta oli tullut 1900-lukuun mennessä suomen kielessä uskonnollinen erityissana, jota ei käytetä muissa kuin uskontoon liittyvissä yhteyksissä. Tämän vuoksi vuoden 1992 Kirkkoraamattua valmistellut raamatunkäännöskomitea teki linjauksen, että vanhurskaus-sanaa käytetään vain tietyissä yhteyksissä.

Vuoden 1992 Kirkkoraamatun Psalmien kirjassa vanhurskaus-sana esiintyy 67 kertaa hepreankielisen vastineen käännöksenä ja muut 72 esiintymää on käännetty yhteensä 19 eri käännösvastineella. Muita käännöksiä ovat muun muassa oikeudenmukaisuus, oikeus, oikein tekevä, syytön, viaton, oikea, hyvyys, uskollisuus, totuus, hurskas, pelastettu ja auttaja sekä jopa sana ystävä.

Yleisin käännösvastine sanan vanhurskaus jälkeen on oikeamielisyys, jota käytetään 16 kertaa. Toisinaan oikeamielisyyttä onkin esitetty sanan vanhurskaus korvaajaksi. Sana on kuitenkin ongelmallinen, koska voi olla toisaalta oikeudentuntoisen synonyymi tai toisaalta oikein ajatteleva ja nuhteeton.

Monenlaiset käännökset vaikeuttavat alkukielisessä raamatuntekstissä olevien yhteyksien hahmottamista. Jukka Palolan mukaan vanhurskaus-sana pitäisi korvata suomen kielessä sanalla, joka olisi toisaalta ymmärrettävissä sellaisenaan, mutta joka toisaalta voisi samalla toimia teologisena erityisterminä. Sanalla tulisi olla myös yhteys suomen kielen sanaan oikea.

TM Jukka Palola väittelee 29.4.2011 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa aiheesta Vanhurskautta, oikeutta vai uskollisuutta? sdq -sanue vuoden 1992 Kirkkoraamatun Psalmien kirjassa” (Righteousness, justice or faithfulness? The Hebrew Root sdq in the Psalter of the Finnish Church Bible of 1992).

Edellinen artikkeliHämeenlinnan seurakunta avaa nuorille mopopajan
Seuraava artikkeliKirkon diakonia-avustukset kaksinkertaistuivat kymmenessä vuodessa

Ei näytettäviä viestejä