Oulun seurakuntayhtymä juhli 50-vuotisjuhliaan eilen sunnuntaina 24. tammikuuta. Keskustan seurakuntatalolla järjestetyssä tulevaisuusseminaarissa puhui myös seurakuntarakenteiden kehittämishankkeen projektipäällikkö Terhi Jormakka Kirkkohallituksesta.
Jormakka kehui Oulua siitä, että alueella on tehty pitkään hyvää työtä parhaiden mahdollisten seurakunnallisten rakenteiden ja toimintatapojen löytämiseksi.
– Monet muut seurakuntayhtymät eri puolilta maata ovat käyneet täällä opintoretkillä ja tutustuneet hyviin oululaisiin käytänteisiin. Juhlapäivänä on syytä iloita tehdystä työstä! Jormakka sanoi.
Pienet hengelliset yhteisöt, leveät hartiat taustatyölle
Kirkon tulevaisuutta sen sijaan luonnehtivat Jormakan mukaan vahvasti epätietoisuus ja hämmennys. Kuntarakenteen muutokset, sote- ja itsehallintoalueet sekä niille siirrettävät tehtävät, muuttoliike, väestön ikääntyminen, uusyhteisöllisyys sekä kirkon jäsenmäärän lasku, niukkeneva talous ja muutokset ihmisten arvomaailmassa ja uskonnollisuudessa haastavat kirkkoa.
Terhi Jormakka puolusti puheessaan vahvasti alueellisia seurakuntia ja suhteellisen pieniä hengellisiä yksiköitä. Sen sijaan elintärkeät taustatyöt kuten talous- ja henkilöstöhallinto, hautausmaa- ja kiinteistötoimi, viestintä ja tietohallinto voidaan hänen mukaansa toteuttaa suuressa yksikössä tehokkaasti, ammattitaitoisesti ja taloudellisesti. Tulevaisuudessa tarvitaan siis entistä laajempia yhteistoiminta-alueita.
– Ajattelen, että kirkon olemuksen ytimessä on sen jäsenten yhteys, yhteistyö ja yhteisvastuu. Siksi seurakunnan tulee myös tulevaisuudessa olla sellainen yhteisö, johon seurakuntalaisen on helppo tulla, jossa hänen on helppo olla ja jossa hän voi tulla kohdatuksi ja tuntea osallisuutta.
– Jumalanpalvelusta viettävä paikallisseurakunta on myös ilmaus universaalista Kristuksen kirkosta. Paikallisseurakunta on osallinen tuon kirkon ykseydestä ja katolisuudesta. Seurakuntien itsenäisyys ei siten missään oloissa merkitse sitä, että ne voisivat toteuttaa toimintaansa irrallaan maailmanlaajuisen kirkon yhteisestä tehtävästä, Jormakka sanoi.
Vähemmän hallinnointia, enemmän notkeutta ja solidaarisuutta
Jotta seurakunnat voisivat käytännössä kantaa vastuuta perustehtävän toteuttamisesta, on Jormakan mukaan luotava sellainen talousrakenne, joka varmistaa riittävät taloudelliset resurssit myös heikommassa taloudellisessa tilanteessa oleville seurakunnille.
– Ajattelutapa nousee kirkon perussanomasta. Esimerkiksi Paavali korosti hyvin vahvasti kristittyjen keskinäistä solidaarisuutta.
Jos kirkon talous kehittyy oletetusti, arvioidaan henkilötyövuosien vähennystarpeen olevan reilut kymmenen prosenttia tämän vuosikymmenen kuluessa.
– Aiempaa vähäisempää henkilöstöä on voitava käyttää tarkoituksenmukaisesti. Tämä saattaisi tarkoittaa esimerkiksi erityistä asiantuntijuutta vaativien tehtävien keskittämistä yhteiseen käyttöön sekä työvoiman entistä joustavampaa liikutettavuutta talousyksikön sisällä, Jormakka sanoi.
Lainsäädännön keinoin pyritään turvaamaan erilaisten seurakuntien asemaa osana seurakuntayhtymää. Lainsäädäntö ei kuitenkaan pysty vastaamaan kaikkiin kysymyksiin. Suurimmat uhat – ja myös mahdollisuudet – liittyvät Jormakan mukaan siihen, millaiseksi yhteistyö seurakuntayhtymässä muodostuu.
– Halutaanko aidosti etsiä ratkaisuja, jotka koituvat alueen yhteiseksi hyväksi vai pitäydytäänkö puolustamaan ja vahvistamaan oman seurakunnan etua? Kyse on yhteisestä sopimisesta, joka tosin on taitolaji. Tulevaisuuden seurakuntayhtymä tarvitsee vähemmän hallinnointia ja enemmän notkeutta.
Selkeä tehtävänjako ja yhteistyötä yli rajojen
Tällä hetkellä kirkolliskokouksen asettama Kirkon tulevaisuuskomitea pohtii, miten kirkon rakenteita tulisi kokonaisuudessa kehittää pitkällä aikavälillä.
– Käytännössä uskon, että toimivimmat mallit ja ratkaisut voidaan löytää siellä, missä tunnetaan seurakuntalaisten tarpeet ja odotukset. Seurakuntayhtymän sisällä oleellista on selkeän tehtäväjaon lisäksi rakentaa aktiivista erilaiset rajapinnat ylittävää yhteistyötä ja vuorovaikutusta.
Nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa uudet löydöt ja luovat sovellukset ovat Jormakan mukaan tärkeässä roolissa. Vanhentuneesta tulee voida luopua ja uudelle tulee tehdä tilaa. Uuden löytyminen edellyttää rohkeutta yrittää ja erehtyä.
– Kokeiluja voidaan aina korjata, suunnata uudelleen ja täydentää. Haluan päättää tämän puheenvuoron vanhaan viisauteen, jonka mukaan ”on uskaliasta edetä, mutta vielä vaarallisempaa jäädä paikoilleen”.
Kuva: Matti Karppinen.
Lue myös: Kirkkoherraraati: Jäsenyyskehitys vaatii ottamaan ihmiset todesta