Teatteri: Näytelmä Aino Aallosta on alusta loppuun tyylikäs kokonaisuus

Nainen tuo kukkia vaasissa naiselle teatterin lavalla.
Aino Aallon (Elina Saarela) tukena ja turvana näyttäytyy perheen kodin- ja lastenhoitaja Anni (Anneli Karppinen) myös silloin, kun Alvar Aalto pakenee vaimonsa sairastamista ulkomaille. Jyväskylän kaupunginteatteri on Alvar Aallon suunnittelema. Kuva: Jiri Halttunen

Arkkitehti Aino Marsio saa työpaikan Jyväskylästä Alvar Aallon toimistosta haaveilemansa Napolin sijaan. Jo Aino A. -näytelmän alku antaa kuvan päättäväisestä ja suurten unelmien naisesta. Jari Järvelän samannimiseen romaaniin pohjautuvan draaman on käsikirjoittanut Kati Kaartinen.

Aalto Works -arkkitehtuurikohteiden sarjan hyväksyntä heinäkuussa Unescon maailmanperintöluetteloon lisää näytelmän ajankohtaisuutta. Se sai kantaesityksensä Kotkan kaupunginteatterissa syksyllä 2023.

NÄYTTELIJÄPARISKUNTA ELINA Saarela ja Miika Laakso esittävät Aino ja Alvar Aaltoa. Heidän välinen yhteytensä onkin hyvin luontevaa. Saarelan Ainosta kuvautuu vahvatahtoinen, ristiriidoista eteenpäin pyrkivä ja itsenäinen vastuunkantaja, joka ei alistu taustalle jäävän naisen asemaan. Aino pitää perheen arjen, yritystoiminnan ja talouden pystyssä ja saattaa monet Alvar Aallon työt loppuun.

– Aino Aalto oli omana aikanaan tunnustettu tekijä arkkitehtipiireissä, mutta kuoleman jälkeen hänet unohdettiin hyvin nopeasti. Tuntuu hyvältä tehdä kunniaa hänen tarinalleen kaikkien suurtöiden takana, Elina Saarela kertoo.

Saarelaa inspiroi erityisesti Ainon suhtautuminen yhteiskunnallisuuteen, ihmislähtöiseen arkkitehtuuriin, sekä toiminnan naisen rooli Artekin toimitusjohtajana. Aallot ovat pyrkineet tasavertaisuuteen. Työryhmä tutki kriittisesti Kati Kaartisen tekstiä ja teki siihen luvalla muutoksia. Saarela pitää hyvänä, ettei esityksessä spekuloida liikaa.

– Voimme purkaa neromyyttiä lyttäämättä Alvar Aaltoa alas. Fiktio tuo esityksen ihmiset lähemmäksi, se tuo samaistumispintaa ja empatiaa heitä kohtaan. Elävöitys tekee heistä lihallisia, eikä vain sanoja paperilla.

Nainen istuu työpöydän ääressä. Pöydällä on vanhanaikainen puhelin.
Alvar (Miika Laakso) ja Aino (Elina Saarela) Aalto suhtautuvat molemmat intohimoisesti työhönsä, mutta Aino kantaa vastuun perheen taloudesta.
Kuva: Jiri Halttunen

TEATTERINJOHTAJA MARKETTA Kunnaksen ohjauksessa korostuu tyylikkyys, kokonaisuuden hallinta ja Aaltojen perinnön kunnioitus. Se nostaa Ainon ansioita näkyviin, mutta ei Alvarin kustannuksella.

Näytelmä ei ole historiallinen dokumentti, vaikka siinä onkin todellisia tapahtumia. Jyväskylän merkittävä rooli Aaltojen elämässä näkyy oikeutetusti peruskorjatussa teatterissa.

Aikakauden valtarakenteet korostuvat ja saavat pohtimaan niiden vaikutusta nykyhetkeen. Huumori on punnittua ja sitä esiintyy sopivin välein. Jari Järvelän Aino A. -teokseen verrattuna esityksen Alvar Aalto ei ole yhtä haastava puoliso.

Esityksessä huomio kiinnittyy Japo Granlundin valosuunnitteluun, Jussi Siiraisen videosuunnitteluun, ja Jussi Voltin uusien sävellysten sekä äänisuunnittelun upeaan, Aaltojen tyyliin sopivaan yhdistelmään. Annina Nevantauksen pelkistetty lavastus muistuttaa Aaltojen huonekalujen merkityksestä suomalaiskodeissa, ja Anna Sinkkosen puvustuksessa korostuu eliitin arki.

PÖYTYÄN SEURAKUNTATALON ja Noormarkun terveystalon lisäksi Aino Aalto suunnitteli yksityistaloja, huviloita, huonekaluja ja astioita. Aaltojen työ ei ollut pelkkää voittokulkua. Esimerkiksi Taulumäen kirkon suunnittelukilpailun 1927 voitti arkkitehti Elsi Borg Alvar Aallon sijaan. Esitys kertoo kiehtovalla tavalla myös Ainon arkkitehtiesikuvan Wivi Lönnin vaikutuksesta hänen elämäänsä.

Sota nostaa esiin naisarkkitehtien merkitystä miesten ollessa rintamalla. Vuoden 1918 sisällissota näkyy lähinnä Alvarin painajaisissa. Näytelmä päättyy vuoteen 1949, jolloin Aino kuolee syöpään. Onnistumisesta kertoo sekin, että katsojat nousevat esityksen päätteeksi seisomaan.

Aino A. Jyväskylän kaupunginteatterissa. Käsikirjoitus Kati Kaartinen. Ohjaus Marketta Kunnas.

Lue muita kulttuurijuttuja:

Miten kirkko taipuu taiteen näyttämöksi? Kävimme katsomassa kasiluokkalaisten kanssa

Elokuva-arvio: Lapin sota -elokuva on pitkä ja poukkoileva Golgatan tie

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliKirkon mediasäätiö palkitsi Malin Nyqvistin elokuvasta GAP

Ei näytettäviä viestejä