Kaikkivoipa hirviö, joka juo köyhälistön verta. Näin kommunistien Tiedonantaja -lehti kuvasi Elinkeinoelämän valtuuskuntaa. EVA:n ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) toimitusjohtaja Aki Kangasharju on saanut osansa laitavasemmiston kritiikistä.
Paavo Arhinmäki uhkasi irtisanoa Nordean asiakkuutensa, kun kauppatieteen tohtori Kangasharju toimi taannoin pankin pääekonomistina. Kangasharju kokee tulleensa välillä väärinymmärretyksi viljeltyään sarkasmia, muttei pelkää ankaraakaan palautetta.
– Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. En koe ketään solvaavani, jos sanon asiat suoraan.
Liberaali porvari ilmaisee tuttuun tapaansa itseään iskevästi ja selväsanaisesti, paikoin provosoivasti teoksessaan Talouden ilmestyskirja (Docendo).
– Yritän vääntää rautalangasta vaikeita asioita.
Teoksen työnimi oli Aki Johanneksen ilmestyskirja eli kertomus siitä, mistä syistä olemme velkaantuneet, mitä hallitsemattomasta velkaantumisesta seuraa ja miten katastrofi estetään.
”Ellei toimeen tartuta, edessä on itku ja hammasten kiristys, koska rahojen loppumisesta kärsivät eniten köyhät ja sairaat. Vaikka perikato ei tule huomenna eikä tällä vaalikaudellakaan, se tulee jonain päivänä, ellei suunta muutu”, elinkeinoelämän äänitorvi töräyttää pasuunastaan varoituksen sanan kansaa vaanivista vitsauksista.
TALOUSTIETEILIJÄ PITÄÄ velkaantumiskierrettä ”petona”, joka uhkaa koko kansantalouttamme. Löperön menolinjan seurauksena kärsimme kestävyysvajeesta. Myös inflaatiopeto on lähtenyt taas laukalle.
– Tämän päivän menolisäykset pahentavat lastemme velkataakkaa tulevaisuudessa.
Petoja ovat myös velkaantumisen markkinamiehinä ja propagandisteina toimivat poliitikot sekä harhautuneet tutkijat ja itseoppineet asiantuntijat – ”talouden väärät profeetat”. Nämä pitävät velkaa vaarattomana, mistä johtuen velkaantuminen on ollut holtitonta.
Nollakorot eivät olleet ikuisia. Kasvaneet korkomenot nakertavat rahoituspohjaltaan horjuvaa hyvinvointivaltiota.
– Välillä tulee hallitus, joka osoittaa ongelmaa kohtaan ymmärrystä, ja seuraavan hallituksen aikana tulee taas takapakkia.
Tarvitaanko absoluuttinen kriisi, romahdus ja lama ennen kuin uusiudumme?
SUURI OSA kansasta ymmärtää velkaantumisen vaarat, mutta kun uusi hallitus päätti uudistuksista, moni taho kävi vastarintaan, Kangasharju hämmästelee.
Kirkon puoleltakin on esitetty kovaa kritiikkiä heikossa ja haavoittuvassa asemassa jo ennestään olevien ihmisten tukien leikkauksia kohtaan.
– En ole eri mieltä kirkon pointista sikäli kun leikkaukset kohdistuvat työkyvyttömiin, kuten vammaisiin ja sairaisiin.
Sen sijaan työkykyinen kansalainen ei saa Kangasharjun mukaan ottaa sosiaalitukia itsestäänselvyytenä ja jäädä niiden varaan, vaikkei pienipalkkainen työ parantaisikaan paljon elintasoa.
Kangasharjun mielestä on karsittava sellaisista tulonsiirroista, jotka synnyttävät kannustinloukkuja työn tekemiselle. Ansiosidonnaista työttömyysturvaa on lyhennettävä.
Verotusta ja sosiaalitukia on muutettava siten, että työ kannattaa aina. Sosiaalietuuksien varassa elävä on vaarassa passivoitua ja syrjäytyä työelämästä. Sen mahdollistaminen ei ole karhunpalvelus vain kansantaloudelle.
– Kannustinloukkuja on pakko purkaa. Miksi muuten nousta sohvan pohjalta pois?
AKI KANGASHARJU käyttää kirjassaan uskonnollista retoriikkaa ”herättelijänä”. Alussa on Jeesuksen ajatus velkojen anteeksiannosta.
– Velka on ollut ennenkin ongelma. Se on ollut aina dramaattinen, iso ja pelottavakin asia.
Vuosituhannen vaihteessa kirkoilla oli kampanja, jonka tavoitteena oli kehitysmaiden velkojen anteeksianto. Etlan toimitusjohtaja ei tätä ”riemuvuoden” projektia huomannut.
– On epärealistista ajatella, että velkojen armahtaminen olisi säännöllinen kuvio. Se vaikuttaisi ihmisten ja pankkien liikaan riskinottoon.
Eurokriisissä Kreikan velkoja annettiin anteeksi, mutta velallista kannustettiin korjaamaan kurssiaan.
– Ylivelkaantuneen rahallinen tukeminen ei saa olla liian löperöä, ettei korjaavan liikkeen syntyminen esty. Kreikka joutui koville ja kansa mellakoi, mutta se politiikka toimi.
Suomessa julkisia menoja on Kangasharjun mukaan hillittävä valtion tehtäviä vähentämällä ja palvelujen tuotantoa tehostamalla. Verotukseen kannattaisi tehdä alennuksia työnteon ja yrittämisen kannustamiseksi. Koulutusta sekä tutkimus- ja kehittämistoimintaa on lisättävä ”innovaatiot mielessä”.
ILMASTONMUUTOKSEN TORJUMISEEN Aki Kangasharju suhtautuu toiveikkaasti.
– Me ehdimme korjata tuhot, kunhan talouskasvu varmistaa, että rahat riittävät vihreään siirtymään.
Etlan edustaja palasi juuri Yhdysvalloista, jossa tutustui maailmantalouden, teknologian ja politiikan uusiin tuuliin. Amerikkalaisten ongelmana on ”järjettömän kova teknologinen kilpajuoksu” Kiinan kanssa.
– Soisin vapaan demokratian ja markkinatalouden voittavan autoritaariset pakkovaltiot.
Suomen talouden erkaantuminen Venäjästä on positiivinen kehityskulku.
– Venäjällä ei kaivata aivokapasiteettiamme, vaan siellä riittää, kun pieni eliitti pumppaa luonnonvaroja ja jakaa ne toisilleen. Maan ideologia ja aggressiivinen rikollistalous perustuu tsaariin, joka antaa pajareilleen siimaa.
Nato-Suomi ei kiinnostane Venäjää valloitusmielessä.
– Meillä ei ole ryöstettävänä muuta luonnonvaraa kuin aivot, joita ei voi vallata.
Suomi tarvitsee reilusti lisää työperäistä maahanmuuttoa, sillä syntyvyytemme on hyvin alhainen ja kansa ikääntyy, Kangasharju arvioi.
– Voisimme satsata muutamaan maahan, joihin lähetettäisiin houkuttelupartioita. Suomessa syntyvät verkostot vetäisivät sitten tänne muita maanmiehiä.
Esimerkiksi Intiasta kannattaisi houkutella koulutettuja it-alan työntekijöitä ja Filippiineiltä sairaanhoitajia, Kangasharju visioi.
– Suomi ei tule olemaan työperäisen maahanmuuton onnela, elleivät muut maat muutu asuinkelvottomiksi.
Humanitaarisen maahanmuuton suhteen Etlan toimitusjohtaja on lisääntyvien rajoitusten kannalla. Pakolaiset pitää kotouttaa ja sijoittaa siten, etteivät he ”slummiudu”.
– Maahanmuuton ongelmien välttäminen on tuhannen taalan kysymys. Me emme voi ottaa ihmisiä vastaan ilman mitään rajoituksia tai maahanmuutto menee överiksi.
POHJOIS-POHJANMAAN HAAPAVEDELLÄ kasvanut Kangasharju varttui kulttuurissa, johon kristinusko ja vanhoillislestadiolaisuus vaikuttivat vahvasti.
Hän erosi kirkosta neljännesvuosisata sitten. Taloustieteilijä sanoo silti arvostavansa luterilaisuutta, etenkin työnteon etiikkaa. Eteenpäin menemisen meininki vaatii uskoa tulevaisuuteen, jotta saamme uudistukset vauhtiin ja löydämme luottamuksen Suomen uuteen nousuun.
– Kirkko täytyisi saada yhteiskuntamme tarvitseman muutoksen taakse, mutta nähdäänkö kirkossa yhä ne siunaukset, joita hyvästä taloudenpidosta tulee?
Hyvinvointiyhteiskuntamme pohjalla olevaa luterilaista eetosta Etlan toimitusjohtaja pitää ”ehdottomasti positiivisena”.
– Se on yksi tekijä, minkä vuoksi Suomella on mennyt näin hyvin tähän asti. Mutta nyt meistä on tullut pullamössöyhteiskunta, jossa riskit on sosialisoitu.
Kristilliseen etiikkaan kuuluu heikommista huolen pitäminen. Myös Aki Kangasharju kannattaa tätä periaatetta, mutta huomauttaa, ettei huolehtimisessa saa mennä liiallisuuksiin.
– On ymmärrettävä, että yhteiset rahat tulevat työnteosta ja hyvästä taloudenpidosta. Tulee mieleeni kristillinen sanonta: Kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran. Antoisia lukuhetkiä!
Ilmoita asiavirheestä

