Kolme vuotta sitten uutismediat täyttyivät kuvista, joissa Kabulista nousevien evakuointilentokoneiden telineissä roikkui maasta pois pyrkiviä ihmisiä. Maailma kohahti, kun talibanliike valtasi kaupungin 20 vuoden jälkeen uudelleen.

Suomen ulkoministeriön kehityspolitiikan erityisasiantuntija Sanna Käki työskenteli tuolloin Kabulin Suomen edustustossa. Jos hän ei olisi ollut rotaatiovapailla, hänkin olisi palannut kotiin evakuointilennolla.

Käki muistelee talibanien toista valtaannousua valtioneuvoston kokoushuoneessa Helsingin Katajanokalla. Aulan infotaululta näkee päivän ulkopoliittisen agendan. Viereisessä huoneessa pohditaan Valko-Venäjän pakotteita. Tämän tästä täällä istutaan Lähi-idän ja Ukrainan kysymysten äärellä.

Käki ymmärtää, että maailmanpolitiikan yllättäessä koko ajan, Afganistan on jäänyt uutiskatveeseen. Maata ei kuitenkaan saisi unohtaa. Se ei olisi inhimillistä eikä globaalin turvallisuuden kannalta järkevää.

Turvallisuudesta puhuu myös Afganistanin islamilaisen emiraatin emiiri Hibatullah Akhundzada. Hän vaatii valtioita tunnustamaan talibanhallinnon vedoten juuri maailman vakauteen. Kysymys on Sanna Käen mielestä äärimmäisen vaikea.

Maan humanitaarinen kriisi on pakottanut kansainväliset avustus- ja kehitysyhteistyötoimijat istumaan neuvottelupöytään naisten ja tyttöjen oikeuksia polkevien partamiesten kanssa.

Taliban tekee avun antamisen ja kansainvälisten järjestöjen toimet vaikeiksi

NEUVOTTELUJEN NÄYTTÄMÖNÄ on usein Qatarin Doha. Kesäkuussa YK isännöi siellä yli 25 maan Afganistan-neuvonpidon. Se oli niin kutsutun Doha-prosessin kolmas kokous, ja talibanit olivat mukana ensimmäisen kerran. Käen mielestä ratkaisu oli oikea.

– Talibania ei saa päästää eristäytymään. Kehityksen omistajuuden pitää olla Afganistanissa.

Silti on hirveän vaikea hyväksyä neuvottelukumppaniksi alistavaa ja väkivaltaista islamistista hallintoa. Syrjinnän seuraukset ovat katastrofaaliset. Tästä huolimatta parempaakaan tietä ei näytä olevan, Käki toteaa. Kukaan ei nimittäin enää odota, että jostakin ilmaantuisi yhtäkkiä talibanliikkeen syrjäyttävä voima.

– Talibanit eivät ainakaan virallisissa kokouksissa suostu keskustelemaan ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta, mutta keskusteluun tulee silti pyrkiä. Täytyy kääntää kaikki kivet, että tytöt pääsisivät opetuksen piiriin ja naisten korkeakoulutus voisi jatkua, Käki sanoo.

Sitä paitsi talibanin kanssa on löydetty yhteisiäkin säveliä esimerkiksi yksityisen sektorin kehittämisessä, ilmastonmuutoksen torjumisessa ja huumeiden vastaisessa työssä.

Huumeiden vastainen yhteistyö kuulostaa erikoiselta, kun tietää, kuinka mittavat tulot taliban on onnistunut hankkimaan huumehkaupalla. Islamissa päihteiden käyttö ei ole sallittua.

Emiirin mielenmaailmassa talibanit toteuttavat Allahin tahtoa. Miten tämä vaikuttaa käsityksiin valtiosta ja vallankäyttäjän velvollisuuksista kansalaisiaan kohtaan?

Tätä Käki on viime vuodet kovasti miettinyt. Uutisia seuratessaan hän etsii signaaleja muun muassa talibanhallinnon valtiokäsityksestä. Hän on nähnyt hyviäkin merkkejä. Liike ei miellä valtiota pelkäksi oikeuslaitokseksi, vaan pyrkii hoitamaan muitakin tehtäviä.

Peruspalveluiden tuottaja se ei kuitenkaan ole. Ei ole varoja, kykyä eikä kaikilta osin haluakaan. Lisäksi taliban tekee avun antamisen ja kansainvälisten järjestöjen toimet vaikeiksi.

– Taliban-hallinto haluaa kontrolloida kansalaisjärjestöjä. Se ei tykkää siitä, että palveluita tarjotaan kolmannen sektorin eikä valtion kautta, Käki kertoo.

Toisaalta toiminta ministehriöissä pyörii ja monet virkahenkilöt ovat samoja kuin ennen talibanien valtaannousua. Kolmen vuoden takaisten evakuointiuutisten jälkeen monille muodostui käsitys, että kaikki avustus- ja kehitysyhteistyöntekijät ovat jättäneet maan. Näin ei kuitenkaan ole. YK ja Punainen Puolikuu ovat olleet paikalla koko ajan, samoin suurin osa muista kansainvälisistä järjestöistä. EU:n delegaatiokin on palannut Kabuliin.

– Avunannon rakenteet ovat pysyneet pitkälti ennallaan, ja maasta tulee meille koko ajan tietoa, Käki valottaa.

Kuulumiset eivät ole hyviä. Humanitaarisen avun tarpeessa on 24 miljoonaa afgaania eli puolet väestöstä.

– Tilanne on tosi huono, eikä parempaa ole näköpiirissä.

IHMISTEN SUORAAN aiheuttaman kurjuuden lisäksi kärsimystä tuottavat maanjäristykset ja kuivuus. Pakistanista ja Iranista tehdyt pakkopalautukset ovat ajaneet köyhiä pakolaisia näköalattomiin olosuhteisiin. Monella pitkään toisessa maassa eläneellä perheellä ei ole Afganistanissa jäljellä enää ohuttakaan turvaverkkoa, jonka varaan palata. YK:n pakolaisjärjestö on järjestänyt palaajille hätäapua ja mahdollisuuksia päästä uuteen alkuun.

Käki kertoo, että myös Suomi on varoillaan mukana lievittämässä paluumuuttajien ahdinkoa. Talibanliikkeen valtaannousun jälkeen Suomi ei ole enää tukenut suoraan valtiota. Nyt keskitytään ihmisten selviytymiseen, perustarpeisiin ja ihmisoikeuksiin yhteistyössä YK:n, EU:n, pohjoismaisen yhteistyöverkoston ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Afganistan on ollut Suomen kehitysyhteistyön kumppanimaa vuodesta 2002. Korkeimmillaan tuki oli vuonna 2021, yhteensä 30 miljoonaa euroa.

Suomalaisista kirkollisista järjestöistä näitä resursseja kanavoi pisimpään Fida. Se sai vielä vuonna 2021 varoja hammasterveydenhuollon koulutukseen. Tänä vuonna Suomen valtio antaa humanitaarista apua ja tekee kehitysyhteistyötä Afganistanissa arviolta 10 miljoonalla eurolla.

Pakolais- ja siirtolaislapset joutuvat usein väkivallan ja hyväksikäytön kohteiksi

AFGAANIEN HÄTÄ on niin käsittämätöntä, että sille tekee välillä mieli kääntää selkänsä. Sanna Käen mukaan ei kannattaisi. Afganistan on nimittäin lähellä. Sieltä voi kävellä Suomeen. Suuret määrät siirtolaisia keikuttavat kaikenlaisia veneitä.

Käki on tarkastellut aiemmassa työssään siirtolaisuutta erityisesti lasten näkökulmasta. Pakolais- ja siirtolaislapset joutuvat usein väkivallan ja hyväksikäytön kohteiksi. Näitä ongelmia on paljon Afganistanin sisälläkin, missä naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa pidetään yleisesti perheen sisäisenä kysymyksenä.

– Taliban ei hyväksy turvakotipalveluita, koska sellaisten tarjoaminen on perheen sisäisiin asioihin puuttumista. Mutta kyllä niitä on silti saatavilla, vaikka aivan liian vähän.

Synkkien kuvien edessä Käki muistuttaa, että Afganistanissa on alueita, joilla ruohonjuuritason kehitysyhteistyö on voinut jatkua entiseen tapaan. Sitä paitsi maa on muutenkin paljon moninaisempi kuin kaukaa katsoessa voisi kuvitella. Etninen ja kulttuurinen kirjo on suuri. Heimot ja niiden tulkinnat uskonnosta ovat hyvin erilaisia.

Entä mitä kuuluu salassa eläville ja uskonsa vuoksi vainotuille kristityille? Mitä heidän hyväkseen voisi tehdä? Sanna Käki huokaa.

– En ole asiantuntija, mutta tiedän, että tilanne on tosi tukala. Nyt kääntyneiden pitää pelätä valtiota perheen ja suvun lisäksi. Kunpa olisikin keinoja auttaa.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä