Amos Anderssonin taidemuseon näyttelyssä on esillä teema- ja ryhmänäyttely Pyhän Teresan hurmio. Useimmat mukana olevat taitelijat ilmoittivat avajaisissa, etteivät heidän työnsä ole uskonnollisia.
– Uskonto on kyllä läsnä töissä, mutta ne eivät rajaudu vain kristilliseen teologiaan, sanoo näyttelyn toinen kuraattori Sara Orava, jolta on myös töitä esillä.
– Totta kai suomalainen kristillinen perinne on läsnä kaikessa eikä kirkkotaidetta ja taidehistoriaa voi muuksi selittää.
Oravan mukaan monet taitelijat välttävät liian lukkoon lyötyä uskonnollista tai opillista määrittelyä.
Antti Nylén on samaa mieltä.
– Ehkä kyse on vaistonvaraisesta halusta sanoutua irti uskonnollisesta taiteesta, joka on oma kategoriansa.
Nylén ei myöskään määrittele omaa taidettaan uskonnolliseksi tai hengelliseksi, jos se ei sitä tietoisesti ole.
Nylén on tehnyt yhdessä Merja Kokkosen kanssa installaation urkuhuoneeseen, jossa tuodaan esille laulaja-muusikko Nico, jonka taiteen tekemisen otteesta löytyy yhtäläisyyksiä Pyhän Teresan mystiikkaan.
Nimestään huolimatta näyttely ei suoraan kerro Pyhän Teresan eli Avilan Teresan eli Jeesuksen Teresan (1515–1582) elämästä. Näyttelyn keskeisiin teemoihin kuuluu kuitenkin mystiikalle ja myös taiteelle tunnusomainen minuus ja siitä luopuminen.
Uskonnollisesti ehkä kaikkein selkeimmin tulkittavia ovat Henry Wuorila-Stenbergin työt, joukossa Ristiinnaulittu – Pyhälle Teresalle keskeinen inspiraation lähde.
Pyhän Teresan hurmio on esillä 21.8.–26.10 Amos Andersonin taidemuseossa. Näyttelyn oheisohjelmaan sisältyy myös luentosarja ja konsertti.
Kuvassa Jukka Korkeilan yhden huoneen täyttävä työ, joka on saanut innoituksensa Padre Piosta.
Kuva: Olli Seppälä