Lauantaina 26. syyskuuta tuhannet ihmiset kokoontuivat eri puolilla Suomea puolustamaan kaivoshankkeen uhkaamaa Viiankiaapaa. Myös minä, 24-vuotias teologian opiskelija, olin mukana.
Viiankiaapa on laaja suoalue Sodankylässä, Lapissa. Sen luontoa suojelevat sekä Suomen laki että Euroopan unionin Natura 2000 -verkosto. Verkosto turvaa harvinaisia ja uhanalaisia lajeja sekä niiden elinympäristöjä.
Silti kaivosyhtiö AA Sakatti Mining Oy suunnittelee suon alle kaivosta.
Helsingin Rautatientorilla mielenosoituksen avauksessa lavalle nousee kitaransa kanssa Outi Silfverberg. Artisti pohtii, mikä hinta luonnon suojelematta jättämisellä on.
Mielenosoitusta varten tekemässään kappaleessa hän laulaa: ”Se maksaa suden laukan, huudon haukan, jänön talviturkin turvan, erämaiden rauhantunnun.”
Laulu tekee surulliseksi, mutta täällä surua ei tarvitse kantaa yksin.
VÄRIKKÄISIIN VAATTEISIIN pukeutunut väkijoukko lähtee liikkeelle Rautatientorilta rumpujen pärinän, huutojen ja taputusten saattelemana.
Taivasta kohti nousevat pahvikyltit: “Ei kaivostoimintaa Suomen luonnonsuojelualueille” ja “Ahneus ei saa romuttaa luonnonsuojelua”.
Mukana on Lapin yliopistossa opiskeleva Elsa Häkkinen, 37, jolla on sukua Sodankylässä. Hän muistaa Viiankiaavan Sompion luonnonystävien järjestämältä kesäyön vaellukselta.
– Teimme tulen, söimme eväitä ja kuuntelimme runoesitystä. Muistan, kuinka suokukat kukkivat. Paikalla oli paljon sääskiä.
Myös Eiran aikuislukiossa opiskeleva Noe Paukkunen, 21, on mukana mielenosoituksessa.
Talvella 2024 Paukkunen vietti alueella kaksi viikkoa vastustamassa koeporauksia. Hän hiihti suon hankien halki pimeässä talviyössä ilman valoja.
Viiankiaapa muutti Paukkusen suhteen luontoon ja aktivismiin. Kokemuksen jälkeen aluetta koskevat uutiset ovat iskeneet syvälle.
– Tunnen yhtä aikaa toivoa ja epätoivoa. Pelottaa, mitä Suomen luontoalueille tapahtuu, jos tämä päätös saadaan runtattua läpi, Paukkunen sanoo.
LAPIN LIITTO on hakenut hallitukselta poikkeusta Viiankiaavan Natura-suojelusta, jotta kaivoksen mahdollistava kaava voitaisiin hyväksyä. Mielenosoittajat vaativat pääministeri Petteri Orpon hallitusta hylkäämään hakemuksen.
Kaivoksen toteuttaminen vaatisi myös, että eduskunta muuttaa Viiankiaapaa suojelevaa lainsäädäntöä. Lisäksi hankkeelle tarvittaisiin muun muassa ympäristölupa ja kaivoslupa.
Yhtiö perustelee hanketta päästöjen vähentämiseen tarvittavilla metalleilla, kuten kuparilla ja nikkelillä ja kertoo vähentävänsä luontohaittoja teknisin ratkaisuin.
Metsähallituksen vuoden 2025 lausunnon mukaan kaivos voisi muuttaa pohjaveden virtauksia ja kuivattaa osia suosta. Merkittäviä luontohaittoja ei voida sulkea pois.
Viiankiaavan puolustaminen on tuonut mielenosoitukseen myös helsinkiläisen Maiju Rohkean, 73, ja keravalaisen Kati Helinin, 67.
Rohkea on hiljattain ryhtynyt Greenpeacen vapaaehtoiseksi. Hän pelkää, että Viiankiaavan suojelusta poikkeaminen avaisi tietä vastaaville ratkaisuille muuallakin.
– Toivon, että ihmiset nousisivat rohkeasti eturiviin kanssamme ja uskaltaisivat sanoa ”ei!”.
Helinille luonnon puolustaminen on uskon asia. Eläkkeellä olevalle diakonille luonnonsuojelu ja aktivismi ovat tapoja toteuttaa Raamatun kehotusta viljellä ja varjella.
– Jumala on luonut maailman ja tämän ihanan suon. Jatkuva kasvu ei voi olla se, mikä auttaa meitä ihmiskuntana.
Helin toivoo kirkon puolustavan luontoa julkisesti ja näyttävän esimerkkiä omien metsiensä suojelussa.
– Mielestäni ympäristödiplomi ei riitä seurakunnille, vaan kirkon tulisi olla etunenässä seisomassa luonnonsuojelun puolesta. Usko on kokonaisuus. Luonto on osa uskoa ja osa meitä, Helin toteaa.
Hänen halunsa puolustaa luontoa ei rajoitu Viiankiaapaan. Hän kertoo olevansa valmis puolustamaan mitä tahansa metsää tai suota.
Toivottavasti niitä on vielä jäljellä, kun minä olen heidän iässään.
Lue myös:
Espoon seurakuntayhtymä suojelee lisää metsää – valtion rahoitus riittää 20 hehtaariin
Fransiscus Assisilaisen jäänteet ovat ensimmäistä kertaa esillä Assisissa
Ilmoita asiavirheestä