Kotimaa uutisoi 11.7. kuinka Länsirannalla sijaitseva kristittyjen kaupunki Taybeh on joutunut siirtokuntalaisten hyökkäysten kohteeksi. Vatican Newsin ja BBC:n mukaan Taybehin asukkaat olivat nähneet siirtokuntalaisten sytyttävän tulipalon Pyhän Yrjön rauniokirkkoa ja sen hautausmaata ympäröiville pelloille. 

Myöhemmin Jerusalem Post uutisoi, että kyseessä oli todennäköisesti maastopalo. 

2020-luvun konflikteissa ja kriiseissä on entistä vaikeampaa päästä selvyyteen siitä, mitä tapahtuu todella. Kotimaa kysyi uskonnon- ja mediatutkimuksen professori Katja Valaskiveltä, mistä ilmiössä on kysymys. Valaskivi kertoi Kotimaalle mediaympäristön toimintalogiikasta yleisellä tasolla, ei erityisesti Gazan tilanteesta.

TOTUUDEN JÄLKEISESTÄ ajasta on kirjoitettu ja puhuttu 2010-luvun alkupuolelta asti. Valaskivi muistaa Barack Obamankin todenneen lehtihaastattelussa, että käynnissä on ”epistemologinen kriisi”.

— Nykyään tuntuu olevan mahdotonta muodostaa yksimielisyyttä faktoista. Faktat ovat muuttuneet poliittisiksi, kuten Obamakin pohti.

Suurta roolia ilmiössä näyttelee muuttunut mediaympäristö. Käsitykset siitä, mikä on luotettava lähde ja kuka on luotettava auktoriteetti ovat myös muuttuneet. Valaskivi toteaa, että tunne eksyy usein faktojen tielle.

— Elämme maailmassa, missä tunne on ensisijainen. Jos faktat ja oma tunne ovat keskenään ristiriidassa, faktat väistävät. Tämä käy ilmi tutkimuksista.

Valaskivi kertoo tutkimusryhmänsä haastatelleen ihmisiä, jotka olivat korona-aikana jakaneet sosiaalisessa mediassa vaihtoehtoisia näkemyksiä tapahtumista. Joissain haastatteluissa kävi ilmi, että vaihtoehtoisten käsitysten esittäjät eivät välttämättä luopuneet näkemyksistään edes faktojen tultua esiin. 

Toinen tärkeä tekijä on identiteetti ja kuuluminen. Oli kysymys minkälaisesta konfliktista tai asetelmasta tahansa, ihminen hakeutuu sellaisen tiedon ja sellaisten uutisten äärelle, mitkä vahvistavat hänen kuulumistaan omaan viiteryhmäänsä. Faktoista on Valaskiven mukaan tullut ”identiteettimerkitsijöitä”. 

SUURI VAIKUTIN totuuden pirstaloitumisen taustalla on mediaympäristön murros. Valaskivi muistuttaa, että jo 20 vuotta on puhuttu huomiotaloudesta. 

— Kyse on kulttuurisesta ja sosiaalisesta ilmiöstä. Kaikki kilpailevat huomiosta: yksilöt ja organisaatiot, julkiset ja kaupalliset tahot. 

Koska mediaympäristö toimii kaupallisin periaattein, on se Valaskiven mukaan läpikapitalisoitunut. 

— Jokainen taho pyrkii saamaan huomiota kaikin keinoin.

Algoritmit suosivat tästä syystä polarisoivia aiheita. Mitä polarisoivampi aihe tai väittämä, sen varmempaa on huomio.

— Mediaympäristö on huomiotehdas, joka mittaa onnistumistaan reagointien määrällä. Aiheet, jotka herättävät vihaa, pelkoa, suuttumista, uhriutumista ja uhkan tunnetta herättävät enemmän konflikteja. Konfliktit saavat osapuolet reagoimaan molemmin puolin ja tuottamaan enemmän dataa.

Huomiotehtaan liiketoimintamalli perustuu siis provokaatiolle. Se ensisijaistaa sisältöjä, joihin ihmiset varmimmin reagoivat. Huomio tuottaa liikevoittoa ja dataa. Dataa puolestaan käytetään ihmisten profiloimiseen ja tekoälyjen kouluttamiseen. Tämä on Valaskiven mielestä huomion arvoinen seikka.

— Elämme käänteistyökalujen kanssa. Samalla kun käytämme koneita ja kännyköitä, ne käyttävät meitä.

Tällaiselle huomiosta elävälle ja polarisaatiosta lypsävälle mediaympäristölle monipuolinen ja asioihin hitaasti paneutuminen on epäolennaista. Tästä seuraa Valaskiven mukaan erinäisiä asioita.

— Kommunikaation tavaksi muodostuu vastakkainasettelu. En sano, että populismin nousu johtuisi suoraan tästä, mutta sen verran totean, että tällainen viestintäympäristö on suotuisa vastakkainasetteluja lietsovalle politiikalle. 

GAZAN SODASSA hämmennystä herättävät monet keskenään täysin ristiriitaiset uutiset. Uhrimääristä tai tilanteista voi olla aika ajoin haastavaa muodostaa riidatonta käsitystä. Erilaiset tekoälykuvat sekä konteksteistaan irroitetut video- ja valokuvatallenteet ovat hämmentäneet keskustelua entisestään.

Valaskiven mukaan mediaympäristön tilanne on todella haavoittuvainen propagandalle ja informaatiovaikuttamiselle. Välillä on mahdotonta erottaa propagandaa faktoista. Mediaa seuraavan henkilön olisi tavattoman tärkeää suhtautua epäilevästi ja kriittisesti internetistä löytyvään informaatioon. Se voi kuitenkin johtaa pahaan noidankehään, Valaskivi alleviivaa.

— Yhteiskunnalliselle luottamukselle on myrkkyä, jos kaikkea pitää epäillä. Mediankäyttäjille tulisi tarjota välineitä ymmärtää luotettavan tiedon tunnistamista ja mediaympäristön toimintalogiikkaa. Epäluuloisuuden lisääminen lisää epäluuloisuutta.

Lue myös:

Jerusalemin katolinen ja ortodoksinen patriarkka vierailivat Gazan pommitetussa katolisessa kirkossa

Suomen Lähetysseura myönsi jälleen katastrofitukea Gazaan

Ilmoita asiavirheestä