Kutsumus, syvälliset kohtaamiset, surun ja ilon jakaminen sekä mahdollisuus auttaa ja kertoa Jumalan rakkaudesta tekevät työstä merkityksellistä, kertovat kirkon eri alojen työntekijät eri puolilta Suomea.
JOKAINEN KOHTAAMINEN työssäni on merkityksellinen, sanoo vanhustyön diakonissa Marketta Hyytiäinen Järvenpään seurakunnasta. Hän työskentelee ikääntyneiden, huonokuntoisten, kotona asuvien parissa, jotka muuten jäisivät seurakuntayhteyden ulkopuolelle.
– Työniloa antaa ikääntyneen helpottuneisuus ja kiitollisuus, kun olemme saaneet yhdessä vietyä eteenpäin asiaa, jota hänen on ollut mahdoton itse hoitaa. Saan kulkea vierellä, tukea ja lohduttaa, tuoda toivoa epätoivon keskelle ja näyttää valoa rukoillen ja uskoen toisen puolesta.
Hyytiäinen oli yksi vastaajista, kun Kotimaa kysyi Facebookissa kirkon työntekijöille tarkoitetuissa ryhmissä, mikä tuo työhön iloa ja merkitystä.
Hyytiäinen rohkaisee ihmisiä Jumalan sanan, rukouksen ja kotiehtoollisen välityksellä. Hän kokee olevansa omalla paikallaan seurakunnassa ja saavansa käyttää laajasti ammattitaitoaan ja elämänkokemustaan.
– Näen jokaisen ihmisen Jumalan rakkauden kohteena juuri sellaisena kuin hän on, olipa hän vahva tai heikko, terve tai sairas, rohkea tai pelokas, ehyt tai rikkinäinen. Nostan ja kannattelen ihmistä, kunnes hän itsekin näkee itsensä arvokkaana ja löytää lahjansa ja vahvuutensa.
Hyytiäinen kokee onnistuneensa työssään, kun yksinäinen vanhus hymyilee ja hänen silmänsä alkavat loistaa tai ikäihminen käpertyy kainaloon yhteisen rukouksen jälkeen mieli virkistyneenä. Sielunhoidolliset keskustelut ovat mielekkäitä, kun ihminen pääsee elämässään eteenpäin ja saa uutta voimaa.
– Iloa työhön tuo myös itsestä ja toisista oppiminen.
Nurmijärven seurakunnan diakonin Hanna Alavan työstä tekee merkityksellistä suuremman palveluksessa toimiminen osana maailmanlaajaa kristittyjen joukkoa ja pitkää parituhatvuotista jatkumoa.
– Hyvää mieltä tuo vuorovaikutus ihmisten kanssa ja myös se, kun voi luoda kohtaamisen mahdollisuuksia muille. Tässä työssä saan toteuttaa kutsumustani.
Asta Kahran työssä Ylöjärven seurakunnassa yhdistyvät diakonia ja erityisnuoret. Työn monipuolisuus, vaihtelevuus ja työajattomuus tuovat iloa. Parasta ovat pienet hetket, joissa asiakkaat kokevat tulevansa kuulluiksi ja autetuiksi.
– Kun yhteistyötahot ottavat yhteyttä ja nuori tulee tapaamaan, tuntuu että työlläni on todella merkitystä. Saan paljon iloa myös mahtavista työkavereista.
LOHJAN NUMMEN alueseurakunnan kanttori Sanna Kuoppala nauttii kuoron johtamisesta. Musiikin parissa vuorovaikutus on hedelmällistä, syvää ja joskus ronskiakin. Kuoro yhdistää hyvin erilaisia persoonia.
– Harjoitukset antavat virtaa, minua ei koskaan väsytä niiden jälkeen. Tavoitteellinen oppiminen on hienoa. Alussa kaikilta menee hermo, mutta sitten päästään vaikeuksien kautta voittoon. Harjoituksissa on huumoria. Musisoinnin ilo ja soinnin kauneus sykähdyttävät.
Kanttorin työ on Kuoppalan mukaan monipuolista ja vaatii itsenäistä työotetta. Toisaalta siinä on selkeä perusrakenne: jokainen viikko tähtää sunnuntain messuun. Kirkkovuosi tuo vaihtelua. Syksyllä mielessä on joulu ja keväällä pääsiäinen. Kesä konsertteineen ja ulkoilmamessuineen on sekin omanlaisensa.
– Pidän työstäni todella paljon!
Kuopiolainen kirkkomusiikin maisteriopiskelija Silja-Maria Paimen on tehnyt kanttorin töitä eri seurakuntiin jo useita vuosia. Opiskelu on tavoitteellista ja suoristuskeskeistä ja usein kamppailua oman riittämättömyyden kanssa. Kanttorina Paimen saa olla palvelutehtävässä, jossa omat ansiot ja saavutukset eivät ole enää tärkeitä.
Kanttorin työ mahdollistaa Paimenen mukaan aidot, lämpimät kohtaamiset ja hetkessä elämisen. Mieleen on jäänyt esimerkiksi eräs vankilahartaus.
– Kun näin vangin laulavan virttä täydestä sydämestään, siinä oli jotain suurta. Meidän historioilla ei ollut väliä, laulu yhdisti. Tilaisuuden jälkeen eräs vanki tuli erikseen kiittämään kauniista laulusta ja toinen pyysi rukoilemaan elämänsä puolesta. En voinut olla itkemättä kiitollisuudesta.
– Voin jakaa ihmisten iloja ja suruja musiikin kautta ja antaa heille väylän käsitellä tuntemuksiaan ja minuuttaan. Kun kuulen nuoren purskahtavan lohduttomaan itkuun laulaessani, tai kun sävelet yhtyvät voimalliseen veisuuseen, sydämeni täyttää tarkoitus. Tuntuu, että paikkani on juuri siinä.
TYÖYHTEISÖMME ON mahtava, työ on monipuolista ja yksikään päivä ei ole samanlainen, sanoo lastenohjaaja Minnamaria Rekilä Kannuksen seurakunnasta. Hänelle työ lasten ja perheiden parissa on merkityksellistä.
– Saan kertoa Jeesuksesta, kuunnella ja olla läsnä turvallisena aikuisena ja auttaa perheitä. Missä vain muualla saisin parempaa palkkaa, mutta silti haluan tehdä juuri tätä työtä.
Espoonlahden seurakunnan johtavalle nuorisotyönohjaajalle Stella Björkholmille iloa tuo suurella sydämellä työtään tekevä ammattilaisten tiimi, jota hän saa johtaa. Lisäksi työhön sitouttavat kutsumus, vapaus, erilaiset päivät, muuttuvat haasteet ja monipuolinen tehtävänkuva. Tärkeää on myös mahdollisuus kehittyä ja kasvaa tehtävässään.
– Saan kulkea kappaleen matkaa kohtaamieni ihmisten rinnalle ja tehdä kirkkoa heille merkitykselliseksi.
Kallion seurakunnan nuorisotyönohjaaja Mikko Saari nauttii siitä, että voi toteuttaa työssä taiteellisia intohimojaan tuottamalla kirkoissa suuria musiikkiprojekteja kuten Pop-messuja ja Resonanssi-klubeja. Työ erilaisilla rajapinnoilla kiehtoo.
Se, miten vapaaehtoisena toimiminen lisää sekä vapaaehtoisten että muiden toiminnassa olevien hyvinvointia ja terveyttä, on huikean hienoa, sanoo vapaaehtoistyön koordinaattori Katri Kulmala Huittisten seurakunnasta.
– Kun kuulen, miten vapaaehtoisuus antaa hyvää mieltä, uusia ystäviä ja oppimisen mahdollisuuksia, se tuo työhöni merkitystä ja iloa.
VIRKAVAPAALLA OLEVA seurakuntapastori Matti Kivilahti Mänttä-Vilppulasta näkee suurena rikkautena moniammatillisen työyhteisön, jossa työkavereiden vahvuudet ovat erilaisia kuin itsellä.
Työ tuntuu merkitykselliseltä erityisesti, jos sitä saa tehdä pitkäjänteisesti samassa yhteisössä ja pystyy luomaan kontakteja eri suuntiin. Kohtaamisissa pappi jakaa ihmisten tärkeitä hetkiä ja saa samalla kattavan ymmärryksen yhteiskunnasta.
– Saan seisoa hääparin lähellä, lausua usein julki ensi kertaa pienokaisen nimen, pohtia rippikoululaisten kanssa heille tärkeitä kysymyksiä, laulaa virsiä saattohoitohuoneessa ja katsoa kun arkku tavoittaa haudan pohjan.
Järvenpään seurakunnan pappi Hanne Lukkari kokee vahvaa työniloa tilanteissa, joissa hänen osaamistaan tarvitaan.
– Esimerkiksi kastejuhlassa voin auttaa ihmisiä sanoittamaan elämäntilannettaan ja luoda turvallista ilmapiiriä ottamalla johtajan paikkani, olemalla kiinnostunut ihmisistä ja ohjaamalla heitä selkeästi omiin tehtäviinsä.
Lukkari haluaa auttaa ihmisiä kokemaan turvaa Jumalassa puhuen hänestä tilannetta lukien.
– En kuitenkaan selittele Jumalaa, vaan annan hänen olla sitä mitä hän on ilmoittanut olevansa. Vahvistan Jumalan rakkauden todellisuutta ihmisten elämässä sekä auttamalla heitä näkemään elämässään nyt olevaa hyvää että kannustamalla luottamaan toiseen todellisuuteen, jossa Jumalan tahto ja hyvyys toteutuvat jo täysimääräisesti.
Oikaisu kello 21.15. Stella Björkholmin ammattinimike on korjattu. Hän ei ole johtava nuorisotyntekijä vaan johtava nuorisotyönohjaaja.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!