Phillip Cary Sleyn Raamattu- ja lähetysteologilla päivillä Karkun evankelisella opistolla.
Cary on episkopaali, joka on tutkinut Augustinusta ja tutustunut laajasti Lutherin teoksiin.
Caryn mukaan Jumalan tahdon etsiminen omaa sydäntä kuuntelemalla on sosiaalinen ilmiö, mikä hengellisesti ongelmallista, koska sen perusteella ei opita tuntemaan, kuka Jumala on.
– Psykologisesti ei ole terveellinen lähtökohta, että kaikki sisällä kuuluvat äänet eivät olisi omia. Moraalisesti puolestaan on ongelmallista, mikäli sisäistä ääntä kuunnellessaan ihminen luulee, ettei ole vastuussa omista päätöksistään, Cary sanoo Sleyn verkkosivulla.
– Varsinkin kun ei tunneta Jumalan sanaa, sydämen äänen kuuntelu Jumalan äänenä on katastrofaalista.
Monet eivät Caryn mukaan rohkene luottaa siihen, että heidän omat ajatuksensa olisivat kuuntelemisen arvoisia.
–Sisäiset äänet ovat Jumalan lahjaa, mutta ovat silti omia ääniämme. Kaikki äänet sydämessänne ovat omianne, ja se on okei. Kuunnelkaa niitä, mutta älkää sekoittako niitä Jumalan ääniksi, Cary kehotti.
Toimittaja kysyi Caryltä, että jos sydämen äänet eivät ole Jumalan ääniä, voiko siellä kuulla paholaisen puhuvan?
– Paha ajatus on paha joka tapauksessa, tuli se paholaiselta tai ei. Jumala ja paholainen ovat aktiivisia koko ajan, mutta ajatukseni ovat omiani. Meillä on riittävästi pahoja ajatuksia omasta takaa. Pitää ottaa vastuu omista pahoista ajatuksista, eikä syyttää niistä paholaista, Cary vastasi.
Lue Martti Haverisen tekemä Philip Caryn haastattelu kokonaisuudessaan Sleyn sivuilta