Susanna Landor ei kadu hyppyä päätoimittajan pallilta diakoniatyöntekijäksi – Nykyään hän elää Nauvon saaristossa jakaen asukkaiden ilot ja surut

Loppusyksyn maisema Länsi-Turunmaan saaristossa on hiljainen, pysähtynyt ja odottava. Paraisten ja Nauvon välisellä valtavalla lossilla on vain muutama auto. Kesäisin niin kuhisevassa Nauvon vierasvenesatamassa ei ole ainuttakaan ihmistä. Satama-altaasta nostetuissa lastenrattaissa on kuivunutta merirokkoa. Nauvon 1400-luvulla rakennettu harmaakivikirkko seisoo tyynenä paikallaan. Sen vieressä sijaitsevan seurakuntatalon ikkunoista tuikkii valo. Ovella vilkuttaa iloisesti hymyilevä diakoniatyöntekijä Susanna Landor…

Luotettava journalismi ei synny ilmaiseksi.

Tutustu Kotimaan digitarjontaan 7 pvä 1,95 €

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu tästä

Edellinen artikkeli100 vuotta sitten Nuorisoseuran talolla syntyi yhdistys – Vastaperustettu Punkaharjun seurakunta oli nuorisotyön edelläkävijöitä
Seuraava artikkeliLohjan kirkoissa ei sittenkään vihitä kaikkia pareja – seuraavaksi asiaa käsittelee Espoon tuomiokapituli

Ei näytettäviä viestejä