Vihkimisrukouksen alussa kuvataan Marian asemaa ja roolia kirkon elämässä. Rukouksessa todetaan: ”Tänään tahdomme tietoisesti ja vapaaehtoisesti vahvistaa kuuluvamme hänelle; tahdomme ottaa sinun [herra Jeesus Kristus] äitisi äidiksemme ja uskoa itsemme ja koko Suomen hänen haltuunsa – äitimme haltuun”
Myöhemmin rukouksessa koko Suomi, sen valtaapitävät ja asukkaat uskotaan Neitsyt Marian tahrattoman sydämen haltuun, samoin kuin kaikki kristityt veljet, muiden uskontojen tunnustajat ja myös uskoa vailla olevat.
Toisessa rukousjaksossa todetaan ”Pyhin äiti, me kannamme sinun tahrattomaan sydämeesi rukouksemme”. Tämän jälkeen luetellaan asioita, joiden eprään liittyy pyyntö ”varjele meidät!” – esimerkiksi ”Jumalan käskyjä polkemasta”, Pyhää isää ja hänen opetustaan halveksimasta”, ”Rakkaudettomuutta toisille osoittamasta”, ”syntymättömiä lapsia surmaamasta” ja ”Ihmiselämää koeputkessa luomasta ja manipuloimasta”.
Rukouksen lopussa sanotaan: ”Muista, oi pyhin Neitsyt Maria, ettei koskaan ole kuultu sinun hylänneen ketään, joka sinuun turvaasi pakenee, sinun apuasi rukoilee tai sinun esirukoustasi pyytää. Tämän luottamuksen täyttäminä kannamme perisynnittömään sydämeesi nöyrät pyyntömme: tahraton äiti, ota vastaan luottamuksemme ja antaumuksemme.”
Suomessa vihkimisrukousta käytettiin ensi kerran 8.12. vuonna 2005. Ensimmäisenä koko katolisen kirkon vihki Marialle paavi Pius XII vuonna 1942. Myöhemmin saman vihkimyksen toimitti Johannes Paavali II vuosina 1982, 1984 ja 1991.
Lue myös