Kykans Tidning.
Suomessa vastaavia tilastoja ei ole olemassa. Sekä Helsingin Tuomiokapitulin lakimiesasessori Ritva Saariolla että pitkään luottamushenkilöitä kouluttaneella Kirkkopalveluiden Tytti Pietilällä on kuitenkin sellainen käsitys, että suomalaiset ovat erittäin sitoutuneita luottamustoimiinsa kirkossa.
– Lähinnä pesti katkeaa kesken, kun luottamushenkilö menettää vaalikelpoisuutensa, eli hän muuttaa pois seurakunnan alueelta, eroaa kirkosta, joutuu holhouksen alaiseksi tai tulee valituksi yli kuuden kuukauden ajaksi palvelussuhteeseen omassa seurakunnassaan tai samassa seurakuntayhtymässä, kertoo Saario.
Lisäksi kuolema luonnollisesti katkaisee kesken luottamustoimia.
– Omiin korviini on tullut vain kaksi tapausta, joissa luottamustoimesta olisi erottu muista syistä, ja niistäkin on aikaa jo vuosia, Saario sanoo.
Tytti Pietilä harmittelee sitä, että nuorilla edustajilla kausi katkeaa usein muuttoon. Opiskelu tai perheen perustaminen vievät uudelle paikkakunnalle.
– Jos haluamme, että kaikki seurakuntalaiset ja heidän ajatuksensa oikeasti tulevat edustetuiksi kirkon luottamuselimissä, pitäisi mukaan saada paljon lisää nuorta väkeä, Pietilä toteaa.
Pietilä ymmärtää, että työssäkäyvien nuorten aikuisten ja perheellisten on vaikea saada luottamustoimia sopimaan aikatauluihinsa.
– Ruuhkavuosiaan elävien ihmisten arki on nykyään liian tiukkaan aikataulutettua. Tämä on yhteiskunnassamme yleinen ongelma. Ajankäyttöön pitäisi saada lisää väljyyttä.
Luottamushenkilöitä tukee Pietilän mukaan tehtävässä jaksamisessa erityisesti asioiden hyvä valmistelu, ammattitaitoinen ja napakka kokouksien johtaminen sekä riittävän ajoissa käsiin saatavat kokousmateriaalit.
– Pienen seurakunnan hyvin valmisteltu kokous ei voi kestää yöhön saakka, Pietilä huomauttaa.
Luottamushenkilöitä kiinnostavat ja mietityttävät koulutuksissa yleensä vastuisiin ja keskinäisiin työnjakoihin sekä kokoustekniikkaan liittyvät kysymykset.