Suomessa toimivan Englannin kirkon Pyhän Nikolauksen (St. Nicholas) seurakunnan kirkkoherraksi on valittu Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntapastori Maria Obafemi-Onuigbo , 52. Hän ottaa uuden tehtävän vastaan 10. elokuuta. Virkaanasettamisen toimittaa Saksasta saapuva anglikaanisen kirkon arkkidiakoni Lesslie Nathaniel.

Valinnan Pyhän Nikolauksen kirkkoherraksi teki toukokuun alussa erityinen valintakomitea.

– Valintakomiteaan kuului seurakunnan Englannin kirkon Gibraltarin piispa, arkkidiakoni ja kaksi seurakuntaneuvoston edustajaa. Ennen valintaa haastattelut tehtiin Zoomin kautta, Maria Obafemi-Onuigbo kertoo.

Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan pappina viime vuodet työskennellyt Obafemi-Onuigbo kertoo ”kiinnostuneensa anglikaaniseurakunnan kirkkoherran tehtävästä, kun minulta kysyttiin, olisinko siitä kiinnostunut”.

Hän kertoo saaneensa lisätietoa seurakunnasta ja jutelleensa myös Englannin kirkon Saksan ja Pohjoismaiden rovastikunnan arkkidiakonin kanssa.

– Lisäksi harjoitin tietysti omaa mietiskelyä tai keskustelua itseni ja Jumalan kanssa siitä, että mihin minua nyt kutsutaan. Päädyin siihen, että tämä saattaisi olla se tie, jonne Jumala minua vie, siis tämän seurakunnan paimeneksi. Ilmoitin sitten, että olen kiinnostunut ja siitä lähti virallinen hakuprosessi käyntiin, Obafemi-Onuigbo sanoo.

Elokuun aikana Obafemi-Onuigbo siirtyy vanhasta uuteen työhön hieman ”liukuen”.

– Siinä elokuun aikana on jalka vielä molemmissa, siis vanhassa ja uudessa.

Manchesterin seurakunta oli maahanmuuttajaenemmistöinen, ihmisiä oli tullut varsinkin Nigeriasta ja Ghanasta.

HELSINGIN PYHÄ Nikolaus ei ole työpaikkana Obafemi-Onuigbon ensimmäinen anglikaaniseurakunta. Hän ei myöskään ole valmistunut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papiksi sitä kaikkein tavallisinta reittiä pitkin. Tampereen hiippakunnassa diakonin vihkimyksen saanut Obafemi-Onuigbo nimittäin muutti Britanniaan vuonna 2004. Siellä syttyi aikanaan ajatus papiksi opiskelemisesta.

– Eteläisen Lontoon Southwarkin hiippakunta lähetti minut opiskelemaan papiksi. Opinahjoni oli Cambridgen yliopiston Westcott House Theological College. Valmistuin vuonna 2014. Monia asioita helpotti se, että olin jo aikaisemmin tullut Englantiin ja päässyt näin brittikulttuuriin sisälle.

Valmistumisen jälkeen seurasi pappisvihkimys Englannin kirkossa ja seurakuntatyön aloittaminen.

– Tein neljä vuotta kirkkoherran alaisuudessa papin opetellen etelälontoolaisessa St. Michael and All Angelsin seurakunnassa South Beddingtonissa. Sen jälkeen olin kolme vuotta kirkkoherrana Manchesterissä: siellä seurakuntani oli The Good Shepherd and St. Barnabas.

Obafemi-Onuigbolla on siis vankka seurakuntatyön tausta. Lisäksi työ Britanniassa antoi kosketuksen todelliseen monikulttuurisuuteen.

– Manchesterin seurakunta oli maahanmuuttajaenemmistöinen, ihmisiä oli tullut varsinkin Nigeriasta ja Ghanasta. Manchesterissä tuli kokemusta myös esimiestyöstä, sillä siellä minulla oli curate eli apupappi, siis papiksi opiskeleva kollega, jota koulutin papin työhön. Mutta se esimiestyö on kuitenkin kovin toisen tyyppistä kuin Suomessa, koska vapaaehtoiset ovat siellä ne papin kollegat, Obafemi-Onuigbo kertoo.

On ilo jatkaa yhteistyötä esimerkikiksi Tuomiokirkkoseurakunnan ja Tuomasyhteisön kanssa.

UUSI TYÖ Helsingissä ja käytännössä myös miltei koko Suomessa tuntuu uudesta kirkkoherrasta mielenkiintoiselta ja erilaiselta, kuin nykyinen tehtävä Tuomiokirkkoseurakunnassa. Kaikkea työtä määrittää anglikaanisen seurakunnan huomattava kansainvälisyys ja monia eri kieliä äidinkielinään puhuvien ihmisten seurakuntaelämä.

– Kieli nyt ainakin muuttuu, kaikki tapahtuu uudessa työssäni englanniksi. Oikeastaan selkoenglanti ja selkosuomi ovat varmaankin ne käyttökielet. On kommunikoitava kärsivällisesti myös simppeliä kieltä käyttäen.

Oma haasteensa normaaliin suomalaiseen seurakuntatyöhön ja myös Tuomiokirkkoseurakuntaan verrattuna on myös siinä, että kirkkoherra on seurakuntansa ainoa palkattu pappi. Sen lisäksi Pyhän Nikolauksen seurakunnassa on kaksi lisensioitua apulaiskirkkoherraa.

– Lisäksi on olemassa joukko suomalaisia ja muita pappeja, joilla on Euroopan hiippakunnan piispan myöntämä oikeus toimittaa seurakunnassa papillisia tehtäviä, varsinkin Helsingin ulkopuolella tapahtuvassa toiminnassa. Mutta se perusarki muistuttaa yksipappisen seurakunnan papin työtä, jota kuitenkin tehdään yhdessä näiden muiden pappiskollegoiden sekä seurakuntaneuvoston jäsenten kautta ja kanssa, Obafemi-Onuigbo sanoo.

Yhteistyötä Helsingin ja muiden paikkojen luterilaisten seurakuntien kanssa tietenkin on, Porvoon sopimuksen hengessä.

– On ilo jatkaa yhteistyötä esimerkikiksi Tuomiokirkkoseurakunnan ja Tuomasyhteisön kanssa.

On olemassa erilaisia käsityksiä siitä, millä tavalla anglikaanikirkko pitää messuja.

UUDELTA KIRKKOHERRALTA sopii kysyä, mitä hän odottaa ja mitä kenties pelkää?

– Ihmiset tulevat siihen seurakuntaan ympäri maailman. Se on siunaus. Mutta sama asia voi olla myös tietyllä tavalla haasteena. On olemassa erilaisia käsityksiä siitä, millä tavalla anglikaanikirkko pitää messuja. En kuitenkaan usko, että siinä asiassa tulisi mitään suurta liturgista kulttuuri-ristiriitaa. Osa haluaisi ehkä silti perinteistä ja osa elävämpää jumalanpalvelustoimintaa.

Obafemi-Onuigbo kertoo, että hänen oma kirkollinen taustansa anglikaanisilla liturgisilla ja teologisilla mittareilla mitattuna on ”enemmän korkeakirkollinen, ei niinkään evankelikaalinen”.

– Seurakunnan taloustilanne opettaa kuitenkin keskitielle, siellä pitää olla ihmisiä, jotka käyvät kirkossa. Talous on asia, joka vie työssä aikaa ja energiaa.

Englannin kirkolla ei ole kirkollisveroa. Seurakuntien talous perustuu siihen, mitä ihmiset seurakunnalle kolehdeissa ja muulla tavoin lahjoittavat.

– Verotuloja ei siis ole, saamme esimerkiksi Helsingin seurakuntayhtymältä vuosittain avustuksen. En ole vielä täysin perehtynyt tähän puoleen, mutta on selvää, että taloudelliset asiat tulevat olemaan osa työtäni.

Turun tuomiokirkossa kokoontuva englanninkielinen seurakunta on anglikaanien ja luterilaisten yhteistyön hedelmä.

ANGLIKAANISIA RYHMIÄ, eräänlaisia ”sisarseurakuntia”, toimii eri puolilla Suomea. Uusi kirkkoherra saa tutustua niihin kaikkiin.

– White Nile seurakunta Tampereella ja Närpiössä sekä ICCK Tampere ovat omia seurakuntiaan, jotka tekevät yhteistyötä paikallisten luterilaisten seurakuntien kanssa. Turun tuomiokirkossa kokoontuva englanninkielinen seurakunta on anglikaanien ja luterilaisten yhteistyön hedelmä. Espoossa on nykyisin pääsääntöisesti nigerialainen anglikaaninen seurakunta. Lisäksi Espoossa kokoontuu vielä urdunkielinen pakistanilaistaustaisten anglikaaniseurakunta, Maria Obafemi-Onuigbo kertoo.

Näiden anglikaanisten ryhmien kanssa tehtävässä työssä Obafemi-Onuigbo haluaisi lisätä yhteistyötä erityisesti papiston kanssa.

Suora kysymys: millä keskeisillä tavoilla uusi kirkkoherra haluaisi lähteä kehittämään uutta työtä ja sitä seurakuntaa, johon hän nyt on lähdössä?

– Haluaisin vielä lisätä seurakuntalaisten osallisuutta. Meillä on siellä hyvää pyhäkoulutoimintaa, mutta haluaisin, että esimerkiksi lapset ja nuoret saisivat osallistua enenevissä määrin myös perusmessun toimittamiseen.

Anglikaaniyhteisössä kokoontuu Obafemi-Onuigbon mukaan ihmisiä, joilla on erilaisia tarpeita. Siihen puoleen hänen on erityisesti perehdyttävä jotta selkiäisi, miten kirkko voi niihin tarpeisiin vastata.

– On mm. tehty hyvää työtä ukrainalaisten puolesta, mutta on katsottava, jokin jääkö maaanmuuttajaryhmä katveeseen: tarkoitan ihmisiä, joita ei tavoiteta diakonisesti ja millä tavalla heitä sitten voitaisiin tavoittaa. Haluaisin näissäkin asioissa tehdä yhteistyötä paitsi muiden anglikaanikollegoiden ja seurakuntien kanssa, niin myös luterilaisten kanssa. Yhteistyössä on voimaa, Maria Obafemi-Onuigbo sanoo.

Ilmoita asiavirheestä