Suomen ortodoksisen kirkon uudeksi apulaispiispaksi on valittu Valamon luostarin pitkäaikainen munkki ja igumeeni eli johtaja, arkkimandriitta Sergei, 56.
Valinta tehtiin Valamossa kokoontuneessa kirkolliskokouksessa tänään torstaina. Isä Sergei oli vaalissa ainoa ehdokas. Vaalissa annettiin 35 ääntä, joista Sergei sai 27. Tyhjää äänesti kahdeksan edustajaa.
Apulaispiispaksi valinta on isä Sergeille suuri elämänmuutos. Hän on asunut Valamossa vuodesta 1991 lähtien.
– Lähden uuteen tehtävään avoimin mielin, vaikka samalla jätän Valamon haikeana, isä Sergei toteaa.
Apulaispiispana Sergei tulee toimimaan Helsingin hiippakunnassa arkkipiispan alaisena ja apulaisena ja tekemään niitä työtehtäviä, joita määrätään. Sellaisia ovat liturgiset piispalliset tehtävät, esimerkiksi diakoni-, pappis- ja kirkkojen vihkimiset.
– Näiden ohessa toimenkuvakseni on kirkossa kaavailtu varsinkin koulutusasioita sekä julkaisu-, sisälähetys-, nuoriso- ja monikulttuurisuustyötä.
Isä Sergei arvioi toimenkuvakseen kaavailtua kokonaisuutta ”aika mittavaksi”.
– Aika näyttää, pystyykö yksi ihminen sen hoitamaan.
Yhden ehdokkaan vaalit eivät ole harvinaisia
Apulaispiispan viralliseksi titteliksi tulee Haminan apulaispiispa. Käytännössä hän muuttaa Valamosta Helsinkiin. Uusi asunto odottaa kirkon omistamissa tiloissa Liisankadulla.
Kirkolliskokouksessa ehdotettiin piispaksi myös toista henkilöä, teologian tohtori Damaskinos (Jaakko) Olkinuoraa.
– Piispainkokous käytti tässä kuitenkin valtaansa ja päätyi vain yhteen ehdokkaaseen. Yleensä muissa ortodoksisissa kirkoissa piispainkokous valitsee piispat, joten tämä vaali oli sen jälkeen muodollisuus. Käytännössä piispat siis tekivät valinnan. Ehkä minun pitkä kokemukseni kirkossa sitten katsottiin painavaksi seikaksi, isä Sergei sanoo.
Vain yhden ehdokkaan apulaispiispan – tai metropoliitan – vaalit tuntuvat erikoisilta, mutta Suomen ortodoksisessa kirkossa ne eivä ole kuitenkaan olleet harvinaisia. Esimerkiksi Leo (1979), Ambrosius (1988), Panteleimon (1997) ja Arseni (2004) on valittu apulaispiispoiksi mainitulla tavalla.
Maahanmuuttajissa on potentiaalia kirkon kasvuun
Suomen ortodoksisessa kirkossa on vajaat 58 000 jäsentä. Vaikka kirkko on paljon luterilaista kirkkoa pienempi, se kohtaa nykyaikana samankaltaisia ongelmia. Kirkosta eroaminen on johtanut jäsenkatoon myös ortodoksisessa kirkossa.
Asiassa ei isä Sergein mukaan ole mitään viisastenkiveä.
– Jäsenkato on haaste. Maallistuminen näyttää vain menevän eteenpäin. Kirkko ei tunnu olevan ihmisille enää niin tärkeä.
Toisaalta isä Sergei huomauttaa, että Suomessa asuu kymmeniätuhansia Venäjältä tulleita maahanmuuttajia. Monet heistä ovat ortodokseiksi kastettuja, vaikka eivät eri syistä olekaan Suomessa rekisteröityneet kirkon jäseniksi.
– Meillä on paljon kadonneita lampaita, joita pitäisi ruveta etsimään. Maahanmuuttajien osuus kirkkomme jäsenistössä kasvaa koko ajan.
Lisääntyvästä maahanmuutosta johtuen Suomen ortodoksinen kirkko toimittaa jumalanpalveluksia useilla eri kielillä. Mitä venäläisten lisääntyvä liittyminen Suomen ortodoksiseen kirkkoon voisi merkitä kirkon käyttämien kielten kannalta laajemmin?
– Se on hyvä kysymys. Suomi on tietysti edelleen kirkon virallinen kieli. Ja kirkkoon liittyvät maahanmuuttajat opiskelevat kyllä usein suomen kielen. Jos on hyvin kansallismielisiä venäläisiä, ehkä sellaiset liittyvät sitten Moskovan patriarkaatin Suomessa toimiviin seurakuntiin. Meidän kirkkoomme liittyville suomen kieli ei ole ongelma.
Liikaa kiinteistöjä, liian vähän pappeja
Tuleva apulaispiispa joutuu työssään kohtaamaan myös kirkon seurakuntarakenteen muutokset ja talousasiat.
– Seurakunnissamme on liikaa kiinteistöjä. Siitä on tehty selvityskin, mutta se herätti paljon pahennusta: joukossa oli myös kirkkoja ja tsasounia, joista ei haluttu luopua. Jälkimmäisiä on sodanjälkeisen asutustoiminnan seurauksena siellä täällä myös sellaisilla alueilla, joilla ei enää asu ortodokseja.
Monet ortodoksiset papit eläköityvät lähivuosina, ja kirkossa on orastava pappispulaa.
– Nuoria teologeja ei ole valmistunut tarpeeksi. Mutta tänä syksynä Joensuussa aloitti ortodoksisen teologian opinnot peräti 37 uutta opiskelijaa. Lisäksi luterilaisesta kirkosta on meille siirtynyt jonkin verran pappeja, jotka ovat nyt maallikkoja, mutta osa kenties jatkossa pappeja.
”Yhteisiä ekumeenisia haasteita riittää”
Viime vuosina mediassa on ollut uutisia Suomen ortodoksisen kirkon piispojen huonosta työilmapiiristä. Kollegioon liittyvä Sergei haluaa uskoa, että piispojen työyhteys paranee.
– Tunnen nämä pyhät kollegat pitkältä ajalta ja ainakin itse olen rauhaa rakastava. Minusta piispojen kesken on jo nyt löytynyt parempi yhteinen sävel. Toivotaan ja rukoillaan, että piispat olisivat sopuisia ja yksimielisiä.
Tuleva apulaispiispa toivoo, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kanssa jatkuvat hyvät ekumeeniset suhteet.
– Valamossa olemme harjoittaneet käytännön ekumeniaa, ja haluan itse olla asiassa avoimin mielin. Osa henkilökunnastamme esimerkiksi on luterilaisia. Opillisesti olemme tietysti monissa asioissa luterilaisen kirkon kanssa eri linjoilla, mutta kyllä kristityillä Suomessa on paljon yhteistä ja samoja ongelmia. Yhteisiä haasteita meillä siis riittää.
Arkkimandriitta Sergei jättää Valamon tämän vuoden loppuun mennessä. Piispaksi vihkiminen on Helsingin Uspenskin katedraalissa 16. tammikuuta.
Lue myös:
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Suomen ortodoksisen kirkon uusi apulaispiispa on Valamon luostarin igumeeni, arkkimandriitta Sergei