Suomen ortodoksisen kirkon uudeksi Helsingin ja koko Suomen arkkipiispaksi valittu Oulun metropoiitta Elia uskoo, että varsinkin nykyisessä epävarmassa ja muuttuvassa maailmantilanteessa on hyvä, että Suomen kirkolla on vahvat suhteet Konstantinopolin ekumeeniseen patriarkaattiin.

– Kun Moskovan patriarkaattikin on, mitä se on, meillä on Konstantinopolissa tuki. Meillä on tietenkin autonomia ja vahva asema, mutta patriarkaatti on tukenamme. Näen tämän hyvin positiivisena asiana, Elia sanoo.

Elia kehottaa katsomaan asiaa vaikkapa geopoliittisesta asemasta käsin.

– Moskovan patriarkaatti on aikaisemmin yrittänyt palauttaa Suomen ortodoksista kirkkoa monin tavoin ruotuun, esimerkiksi sotien jälkeen 1940-luvulla. Nyt olemme selkeästi Konstantinopolin alainen autonominen kirkko. Emme kysele Moskovasta mitään, heillä ei ole meille mitään sanottavaa, emmekä ota heidän käskyjään vastaan – vaikka eipä sieltä tosin ole aikoihin mitään sellaisia tullutkaan.

Suomen ortodoksisen kirkon suhteet Moskovan patriarkaattiin ovat tällä hetkellä Elian mukaan pakkasen puolella.

– Eihän meillä ole minkään valtakunnan suhteita. Miten pidät suhteita yllä kirkkoon, joka ei tuomitse vaan kaksin käsin siunaa sodankäynnin? Sehän on mahdoton asia, miten se sopisi kristilliseen etiikkaan ja arvoihin, Elia pohdiskelee Venäjän Ukrainaan tekemään hyökkäykseen viitaten.

– Kirillin lausunnot siitä, että sodassa kuoleva pääsee heti taivaaseen marttyyrina, ovat aivan absurdeja.

TÄNÄÄN TORSTAINA Valamossa kokoontuneessa kirkolliskokouksessa arkkipiispaksi valittu Elia matkustaa jo huomenna Istanbuliin, tapaamaan Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin edustajia.

Patriarkaatin Pyhä synodi kokoontuu sunnuntaina 1. joulukuuta ja ratifioi eli vahvistaa Suomen autonomisessa kirkossa tehdyn vaalin tuloksen, mutta haluaa Elian mukaan myös keskustella vastavalitun uuden kirkonjohtajan kanssa. Elia pitää synodin jäsenille puheen ja lopuksi synodi äänestää.

Tällaista Suomen arkkipiispaksi valitun henkilökohtaista vierailua patriarkaattiin pian valinnan jälkeen ei Elian tietojen mukaan ole aikaisemmin tehty. Onko asiassa nyt jotakin erikoista?

Elian mukaan ei.

– Meillähän on ollut näitä [piispainkokouksen henkilösuhteiden] ongelmia kirkossa. Kävimme siellä neljä vuotta sitten. Patriarkaatti haluaa nyt olla vähän enemmän ja tarkemmin mukana kirkkomme elämässä.

Elia muistuttaa, että Suomen kirkon autonominen asema on vahva eikä se ole häviämässä.

– Ehkä patriarkaatti haluaa olla nyt mukana tässä vahvemmin ja antaa tukensa uudelle arkkipiispalle niin, että patriarkka ja synodi tapaavat hänet heti. Tosin olen tavannut patriarkan aikaisemminkin.

ELIA KERTOO valintansa jälkeen olevansa monenlaisten tunteiden vallassa.

– Miltäkö tuntuu? Hämmennys, kiitollisuus, nöyryys. Minua odottaa valtavan suuri tehtävä ja astun suuriin saappaisiin.

Elia sai vaalissa 35 annetusta äänestä 24, kun yhdeksän ääntä annettiin toiselle ehdokkaalle, Haminan piispa Sergeille. Lisäksi uurnaan pudotettiin kaksi tyhjää äänestyslippua. Yhteensä äänioikeutettuja kirkolliskokouksen jäseniä on tällä hetkellä 35.

Vaalin tuloksen Elia kertoo olleen sikäli hänelle yllätys, että kannatus oli suuri. Hän oli mielessään odottanut äänien jakautumista tasaisemmin ehdokkaiden kesken.

– Toisaalta tällainen tulos antaa vahvan mandaatin. Ja olen siitä äärettömän kiitollinen, että sain näin paljon ääniä.

JULKISUUDESSA JO pitkään uutisoitu, että ortodoksisen kirkon piispainkokouksen toiminta on ollut vuosien ajan osittain halvaantuneessa tilassa. Asian taustalla ovat olleet arkkipiispa Leon ja metropoliitta Arsenin tulehtuneet välit.

Tämäntyyppiset ongelmat piispainkokouksessa tulevat Elian mukaan jatkossa helpottumaan.

– Olemme saaneet Konstantinopolin patriarkaatista aika hyvät askelmerkit siinä, miten voisimme kehittää piispainkokouksen toimintaa. Kyseessä on ohjeistus, eikä suinkaan mikään käsky. Haluaisin itse muuttaa piispainkokoustamme keskustelevampaan ja visioivampaan muotoon. Kuuntelisimme toisiamme ja antaisimme aikaa toisillemme.

Tämä tarkoittaa Elian mukaan sitä, että on hyvä kuunnella toisia ja miettiä yhteisiä linjoja. Tämä koskee Elian mukaan myös tulevaisuutta ja visiota kirkosta.

– Piispainkokoushan on se laivan kapteeni ja erityisesti arkkipiispa johtaa. Toki muutkin piispat omalla alueellaan.

Elia kertoo toivovansa sydämestään, että ne riidat, joita on ollut, eivät enää tulisi piispojen keskelle.

Ovatko piispainkokouksessa tähän saakka riidelleet asiat vai ihmiset?

– Rehellisesti sanottuna ihmisten välillä se on ollut. Asiakysymyksissä olemme aika usein olleet samaa mieltä. En kuitenkaan halua missään mielessä arvostella kollegojani enkä edeltäjääni, enkä ketään muutakaan. Se kuvio on vain ollut hankala. Se on ollut näkyvissä ja se on ollut todella ikävää meille.

”Ehkä pojat kokevat liiallista liberaaliutta tässä maailmassa ja kirkkomme edustaa tiettyä pysyvyyttä. ja muuttumattomia arvoja”

SUOMEN ORTODOKSISEN kirkon suurimpia ilonaiheita ovat tällä hetkellä Elian mukaan kirkon nuoret ja lapset. Heitä käy kirkossa Elian mukaan hyvin paljon.

– Näen siunauksina myös uudet tulokkaat, viittaan lähinnä ukrainalaisiin. Haluamme heidät kirkkomme elämään mukaan. Teemme kaikkemme, että he integroituisivat Suomeen ja tuntisivat tämän maan kodikseen.

Kolmas ilonaihe on erityisesti nuorten miesten tuleminen kirkkoon.

– Se on meillä aivan selvä ilmiö.

Taustalla saattaa Elian mukaan olla jonkinlaista kulttuurinmuutosta sekä tyttöjen ja poikien maailmojen eriytymistä.

– Ehkä pojat kokevat liiallista liberaaliutta tässä maailmassa ja kirkkomme edustaa tiettyä pysyvyyttä ja muuttumattomia arvoja. Luulen, että se puhuttelee. Samoin liturgian kauneus. Uskon, että kirkollamme on paljon annettavaa tälle maailmalle.

Kirkon huolenaiheet nousevat Elian mukaan ”tästä maailmasta”. Niihin hän lukee ihmisten eriarvoisuuden, rasismin nousemisen Suomessa ja kirkosta erkanemisen: myös Suomen ortodoksisen kirkon ongelmiin kuuluu väen vähentyminen. Vaikka kirkkoon liitytäänkin, siitä myös erotaan ja lisäksi kuolleiden määrät ylittävät suuresti kastettujen lasten määrät.

– Siinähän ne syyt ovat. Väestöpyramidimme on aika vääristynyt. Se koskee tietysti koko Suomea, lapsia syntyy vähemmän kuin ennen. Mutta väestökato on kirkossa todellinen. Kirkosta myös erotaan. Ehkä monen ihmisen kohdalla omat ja kirkon arvot eroavat toisistaan. Kirkko voidaan myös kokea vanhanaikaiseksi.

Ellei ihminen koe kirkkoa omakseen, niin kyllä hän siitä Elian mukaan lähteekin. Kaikkien yhteisöjen, mutta varsinkin kansankirkkojen haaste on hänen mielestään siinä, miten passiiviset jäsenet saadaan mukaan. Mutta kirkon ovi siis käy molempiin suuntiin.

Ortodoksisen kirkon tie ei tässä tilanteessa ole Elian mukaan se, että muututtaisiin valtavasti.

– Haluamme, että kirkon sanoma ja sen kaunis jumalanpalvelus puhuttelisivat ihmistä. Ja moni löytääkin kirkkoon kauneuden ja estetiikan kautta.

Käytännön elämässä Eliaa huolestuttaa huono-osaisuuden kasvu. Kirkon diakoniatyön pitäisi enemmän kyetä palvelemaan syrjäytyviä.

– Millä tavalla me näihin kaikkiin vastaamme kirkon elämässä ja tuomme kirkon paremmin ihmisten arkeen, myös avustusten ja lähimmäisenrakkauden kautta? Elia kyselee.

ELIA ON Suomen ekumeeninen neuvoston puheenjohtaja. Uusi arkkipiispa luonnehtii itseään hengeltään hyvin ekumeeniseksi.

– Minulle ekumenia on hyvin tärkeä. Kunnioitan ja arvostan kovasti maamme muita kirkkoja. Meidän tulee toimia yhdessä, tukea toisiamme ja rukoilla toistemme puolesta. Se on hyvin tärkeää. Ja esimerkiksi eriarvoisuuden torjunnassa ja vähemmistöjen ja vähäosaisten auttamisessa voisimme tehdä yhdessä vieläkin enemmän. Se olisi mielestäni kirkkojen yhteisen todistuksen luomista.

Elia kertoo olevansa äärettömän kiitollinen luterilaiselle kirkolle, koska ortodoksiset seurakunnat saavat eräillä alueilla omien tilojen puuttuessa käyttää myös luterilaisen kirkon tiloja.

– Meillä on luterilaisten piispojen kanssa erittäin hyvät välit ja rukoilemme toistemme puolesta. Tunnen henkilökohtaisesti jokaisen luterilaisen piispan ja meillä on hyvä yhteistyö. Arvostan ylipäätään kovasti luterilaista kirkkoa ja varsinkin sen sosiaalista työtä. Ilman sitä maassamme olisi köyhillä ja varattomilla ihmisillä paljon vaikeammat ajat, metropoliitta Elia sanoo.

Elia ottaa arkkipiispan tehtävät vastaan virallisesti sunnuntaina 1. joulukuuta. Hänet asetetaan uuteen tehtävään 15. joulukuuta Helsingin Uspenskin katedraalissa vietettävässä liturgiassa.

Kuka?

Suomen ortodoksisen kirkon uusi arkkipiispa Elia, siviilinimeltään Matti Wallgrén, on syntynyt vuonna 1961 Kajaanissa. Hän opiskeli ensin Ruotsissa opettajaksi ja työskenteli siinä tehtävässä Ruotsissa useita vuosia. Suomen ortodoksiseen kirkkoon Wallgrén liittyi vuonna Wallgrén liittyi vuonna 1994. Hän on opiskellut teologiaa Joensuun yliopistossa ja myöhemmin Pyhän Vladimirin hengellisessä seminaarissa New Yorkissa.

Suomen ortodoksisen kirkon diakoniksi ja papiksi Wallgren vihittiin vuonna 2003. Sittemmin hän on toiminut pappina Jyväskylän ortodoksisessa seurakunnassa ja Vaasan ortodoksisen seurakunnan kirkkoherrana. Oulun metropoliitaksi hänet valittiin vuonna 2015.

Muiden opintojen, työn ja harrastuksen ohessa Elia on hankkinut poikkeuksellisen laajan kielitaidon. Hän puhuu suomen lisäksi ruotsia, puolaa, tsekkiä, englantia, saksaa ja jonkin verran venäjää.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä