Raamatun opetuksessa marinoitu ruotsinkielisen evankelisen perheen kasvatti Emma Audas varttui kirkossa Pohjanmaalla ja Porvoon hiippakunnan nuorisotyössä. Ei ollut yllätys, että hän päätyi opiskelemaan teologiaa Turussa.

– Mietin oikeustieteellistä tai matematiikkaa, mutta teologia oli ainoa aine, josta arvelin olevani kiinnostunut myös viiden vuoden päästä.

Audas kertoo elämästään työhuoneessaan Ruotsin Linköpingin hiippakunnan tiloissa Linköpingin tuomiokirkon naapurissa. Hän on hiippakuntapastori, eli hiippakunnan palkkaama pappi, jolla on laajemmat vastuut kuin seurakuntapapilla.

Toimenkuvaan kuuluu papiksi haluavien teologian opiskelijoiden luotsaaminen. Seurakuntaelämän kehittämisyksikössä vastuualueina ovat jumalanpalvelus, teologia ja pappien rekrytointi. Se sopii entiselle oppilaitospapille kuin nenä päähän.

Muumiruotsia puhuva teologi tuntuu olevan arvossaan Ruotsin kirkossa. Audakselle on tultu sanomaan, että jo suomenruotsin kuuleminen on musiikkia korville. Siksi hän ei haluakaan eroon aksentistaan, vaan sopeuttaa sanastoa ainoastaan sen verran, ettei tule väärinkäsityksiä. Ettei sämpylästä tule laskiaispullaa.

Hengellisen sanaston hän oppi äidinkielellään jo lapsuudenkodissa Vaasassa ja sitten Pedersören seurakunnassa. Siitä hän sanoo olevansa kiitollinen ja se on myös suojellut häntä äärimmäisiltä painotuksilta.

En lapsena aikonut papiksi, koska olin ymmärtänyt herätysliikkeen opetuksesta, että oli olemassa ongelma.

AUDAS PITI jo alle kouluikäisenä kotihartauksia. Sen ovat vanhemmat hänelle kertoneet, koska hän ei niitä hetkiä itse muista. Leikin vakavuudesta kertoo se, että kun isosisko oli 15 ja rippikoulun loppusuoralla, häneltä puuttui konfirmaation lähestyessä vihkosta yksi merkintä.

– Minä olin silloin 11-vuotias ja järjestin kotona hartaushetken siskolleni. Äiti allekirjoitti, että kyseessä oli oikea hartaus.

Audas haki lukion jälkeen teologiseen vietettyään ensin välivuoden kaupan kassalla, kuten kaksi vanhempaa siskoakin. Kassakoneen kilinän lisäksi työkokemusta kertyi Pietarsaaren seurakunnasta, jossa hän oli osa-aikaisena palkattuna nuorisotyöntekijänä.

– En kuitenkaan lapsena aikonut papiksi, koska olin ymmärtänyt herätysliikkeen opetuksesta, että oli olemassa ongelma. Niinpä laitoin asian syrjään.

Ratkaiseva käänne ajattelussa tapahtui Audaksen ollessa 16-vuotias. Hän osallistui ruotsinkielisten nuorten Kirkon nuorisopäiville Karjaalla ja näki ensimmäisen kerran alttarilla naispapin. Kotiin palattuaan hän sanoi äidille, ettei se oikein tuntunut luonnolliselta. Hän odotti äidin olevan samaa mieltä. Olihan äidin isä pappi ja perhe oli aktiivinen ruotsinkielisissä evankelisissa piireissä.

– Silloin äiti kysyi, että olisiko niin, että sinä vain et ole tottunut siihen. Sillä sekunnilla muutin mieleni. En tosiaankaan ollut tottunut, mutta siitä lähtien naispappeus ei ole ollut minulle ongelma.

Audas haluaa kuitenkin yhä muistuttaa itselleen, että se voi olla joillekin kynnyskysymys. Vanhemmalle sukupolvelle tärkeää oli, että vain miehet ovat pappeja. Ne naiset, jotka ovat joutuneet taistelemaan naispappeuden puolesta, korostavat naispappeutta.

– En ole identiteetiltäni naispappi, vaan saan olla pelkkä pappi, Audas sanoo.

Hänet vihittiin papiksi 24-vuotiaana ja vuonna 2020 hän väitteli teologian tohtoriksi Suomen luterilaisen kirkon avioliittokäsityksestä. Väitöskirjan otsikko on Det heliga äktenskapet.

Audas tiesi jo ensimmäisenä yliopistovuotenaan haluavansa papiksi, mutta ei kertonut siitä kenellekään ennen kuin kolmantena vuotena.

– En ajatellut niin, että olisin niin hyvä, että kelpaan papiksi. Papiksi kelpaa se joka rakastaa kirkkoa ja todella uskoo siihen, mitä kirkko tekee ja haluaa elää Jumalan valtakuntaa varten. Tiesin, että sitä haluan.

KUVAUSTUOKIO LINKÖPINGIN tuomiokirkossa herättää muistot piispa Martin Lönnebon (1930–2023) perinnöstä. Kynttelikkö ja rukoushelmet ovat tuomiokirkossa läsnä erityisellä tavalla. Lönnebo oli Linköpingin piispa vuosina 1980–1995.

Lönnebo oli käytännön mies ja halusi havainnollistaa uskon ydinasioita. Kynttilän sytyttäminen auttaa keskittymään rukoukseen. Rukoushelminauhan erilaiset helmet muistuttavat pedagogisella tavalla Jumalan rakkaudesta ja elämän todellisuudesta.

Emma Audas on enemmän teologisista keskusteluista innostuva teoreetikko. Teologian tohtorina hän uskaltaa sukeltaa syviin vesiin, lähtee pyhiinvaellukselle ja hakeutuu retriittien hiljaisuuteen. Kuitenkin hän vaikuttaa ekstrovertiltä ja helposti lähestyttävältä ihmiseltä.

– Minusta on helppo yhdistää teologian tutkiminen ja ihmisten kanssa työskenteleminen. Voisin tehdä työni kirjoituspöydän ääressä, mutta valitsen toisin. Teen kaikesta teologiaa, koska en voi koskaan sivuuttaa teologista näkökulmaa, hän sanoo.

Audas käyttää sanaa teologinen katse, joka on kuin silmälasit, joiden kautta hän elämää katsoo.

– Kun nyt olen eniten tekemisissä pappiskandidaattien kanssa, niissä keskusteluissa kyse on nimenomaan teologiasta. Samalla mietin omaa työskentelytapaani teologina. Ehkä en ole niin hauskaa seuraa, mutta on todella hauskaa saada pitää teologia mukana kaikessa.

Voisin tehdä työni kirjoituspöydän ääressä, mutta valitsen toisin.

KORONAPANDEMIA OLI yksi syy siihen, että Audas ja hänen miehensä, yliopisto-opettaja ja teologian tohtori Patrik Hagman ovat nyt molemmat töissä Linköpingin hiippakunnassa.

Vuonna 2021 heidän rutiininsa Turussa olivat keskeytyneet. Ei opiskelijatapaamisia, ei jumalanpalveluksia, ei matkustamista ja ihmisten tapaamisia kuten tavallisesti. Kun sitten pandemia, johon Ruotsissa muutenkin suhtauduttiin käytännöllisemmin, vähitellen hellitti, haettavaksi tuli pyhiinvaeltajien papin paikka Vadstenassa. Samalla Hagmanille tarjottiin töitä Linköpingistä, joka on vain vajaan tunnin ajomatkan päässä Vadstenasta.

Kaksi vuotta Pyhän Birgitan jalanjäljissä perehdytti Ruotsin kirkon elämään. Birgitan rukous ”Osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan”, tuli tutuksi.

– Pandemia teki lähtemisen mahdolliseksi, ja sitten kaksi vuotta myöhemmin sain tämän hiippakuntapapin työn.

Oletko nyt siis unelmavirassasi?

– Todellakin. Saan tehdä töitä tulevien pappien kanssa ja lisäksi voin ottaa muitakin teologin tehtäviä ja kirjoittaa. Jos saisin itse suunnitella toimenkuvani, se olisi juuri tällainen.

Toinen syy on Bjärka-Säbyn ekumeeninen yhteisö, jonka syntyi Itä-Göötanmaan tasangoilla, minne Linköpingin korkea tuomiokirkon torni melkein näkyy. Siellä he olivat vierailleet vuosittain useita kertoja.

EMMA AUDAKSEN mukaan Ruotsin kirkon pappien tulevaisuus näyttää toiveikkaalta. Hän kertoo nuorista, jotka hakeutuvat kirkon töihin.

Kun vuosien ajan pappisuralle ovat hakeutuneet jo keski-ikää lähenevät ihmiset, on viime aikoina ollut näkyvissä uusi trendi. Suoraan koulun penkiltä tulevien osuus on kasvanut. Töitä on tarjolla tiukentuvasta taloudesta huolimatta.

– On terveen kirkon merkki, kun älykkäät, pätevät henkilöt, jotka voisivat valita monia muita teitä, haluavat tulevaisuutensa kirkon palveluksessa. Kohtaan viisaita, lämpimiä ja vakavasti työhönsä suhtautuvia ihmisiä, jotka haluavat että kirkko on kirkko, jotka haluavat saarnata ja rukoilla, auttaa ihmisiä kantamaan kuormiaan.

On terveen kirkon merkki, kun älykkäät, pätevät henkilöt, haluavat tulevaisuutensa kirkon palveluksessa.

Emma Audas kertoo, että Ruotsin kirkossa pappisvirkaan pääseminen on pitkä prosessi, ja se eroaa jonkin verran suomalaisen sisarkirkon käytänteistä. Ruotsin kirkon järjestelmällinen prosessi sisältää piispan haastattelun lisäksi psykologin haastatteluja, työharjoittelua, keskusteluja kirkkoherran ja teologin kanssa. Audaksen mukaan aikamoinen koneisto on käynnissä jokaisen papin työhönotossa, vaikka käytännöt jonkin verran vaihtelevat eri hiippakunnissa.

Ruotsin kirkossa panostetaan teologisen osaamisen lisäksi soveltuvuuden varmistamiseen. Kun hakija pyytää päästä papiksi, useimmiten vastaus on kyllä, mutta jos vastaus on ei, hän joutuu odottamaan viisi vuotta ennen kuin voi hakea vihkimystä uudelleen. Tämän käytännön takia prosessi on Audaksen mukaan avoimempi, mutta myös dramaattisempi kuin Suomessa.

– Ehkä tällä tavalla löydetään paremmin ongelmakohtia, koska henkilö on kollektiivin syynissä. Prosessissa mukana olevat ihmiset voivat nähdä erilaisia asioita. Kielteinen puoli tässä on, että joillekin se luo liikaa paineita.

Papiksi haluavalla pitää Audaksen mukaan olla ennen kaikkea kaipuu alttarille.

– Koska lopun kaiken vain se erottaa sinut muista seurakuntalaisista. Alttaripalvelus ja ehtoollisen jakaminen on papin tehtävä ja sitä tulevan papin on haluttava.

ENNEN MUUTTOA Ruotsiin Emma Audas toimi pappina Turun seudulla. Miltä Suomen kirkon tilanne näyttää Ruotsista katsottuna?

– Suomessa tehdään paljon hyvää ja oikeita asioita, mutta kirkossa olisi aika lopettaa riitely.

Kyse ei hänen mukaansa ole ainoastaan avioliittonäkemyksestä.

– On niitä, jotka väittävät olevansa se ainoa oikea valo. Meidän on oltava valona maailmassa ja palveltava ihmisiä, eikä lietsoa sisäistä vastakkainasettelua. Vaikuttaa siltä, että jotkut ajattelevat olevansa valona kirkossa ja loistavansa siellä muita kirkkaammin, mikä ei ole tehtävämme.

Meidän on oltava valona maailmassa ja palveltava ihmisiä, eikä lietsoa sisäistä vastakkainasettelua.

Emma Audas peräänkuuluttaa kirkkoon enemmän iloa ja juhlaa ja vähemmän valitusta ja riitelyä.

– Tässä ajassamme näyttää olevan tärkeätä luoda identiteettejä, kuulua johonkin ryhmään, mutta me kristityt emme voi tehdä niin. Olemme kristittyjä – sen pitää riittää.

Kuka?

Emma Audas, 37
teologian tohtori ja hiippakuntapappi
Juuri nyt luen Minna Höggrenin kirjaa Kärleksgapet.
Asun omakotitalossa Vadstenassa Ruotsissa.
Harrastukseni ovat Bjärka-Säbyn ekumeenisen yhteisön varajohtajuus, kirjoittaminen ja esitelmien pitäminen.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä