Samana päivänä, kun kirkko lokakuussa julkaisi uusimman nelivuotiskertomuksensa, Yle uutisoi yhdenvertaisuuslautakunnan päätöksestä, josta nousi kohu. Lautakunnan mukaan Hämeenlinnan kaupungin tulee maksaa korvausta oppilaalle, joka vastoin huoltajansa tahtoa oli altistunut uskonnolliselle sisällölle koulukonserteissa.
Media täyttyi kannanotoista. Monet paheksuivat ajatusta, että hengellisille lauluille altistuminen olisi niin vaarallista, että siitä tulisi hyvittää rahallisesti.
Viikkoa myöhemmin keskustelu sai lisäkierroksia, kun paljastui, että uusimaalainen rehtori oli perunut Suomalaisen barokkiorkesterin koulukonsertin ohjelmistoon sisältyneiden uskonnollisten viitteiden vuoksi. Orkesterin oli tarkoitus esittää Georg Friedrich Händelin Messias-oratorio.
Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön tutkijan Kimmo Ketolan mukaan äläkkä syntyi, koska yhdenvertaisuuslautakunnan ja rehtorin päätökset olivat ristiriidassa suomalaisten yleisen uskontoajattelun kanssa.
Tutkimusten mukaan vain harva suomalainen on allerginen uskontojen kohtaamiselle yhteiskunnan julkisissa toiminnoissa. Etenkin luterilaisen kristillisyyden näkymiseen yhteiskunnassa suhtaudutaan yleisesti joko myönteisesti tai neutraalisti.
– Samalla päätökset heijastivat yleistä epävarmuutta ja hämmennystä siinä, kuinka paljon julkisten toimijoiden pitää suojata yksilön oikeuksia. Juuri yhteiskunnan nykyinen katsomuksellinen moninaisuus tuottaa tällaisia arviointitilanteita. Välillä niissä sitten tehdään ylilyöntejä suuntaan tai toiseen, Ketola toteaa.
KIRKON TUTKIMUS ja koulutus -yksikön Gallup Ecclesiastica -kyselyssä (2022) pureuduttiin aiempaa tarkemmin siihen, mitä suomalaiset ajattelevat uskonnonvapaudesta.
Asiaa mitattiin muun muassa kuvaamalla uskonnonvapauden eri ulottuvuuksia erilaisilla väittämillä ja pyytämällä vastaajia poimimaan niistä kolme itselleen tärkeintä.
Suosituimmaksi osoittautui väittämä ”[uskonnonvapaus on] vapautta valita oma maailmankatsomukseni”, jonka valitsi kolme viidestä vastaajasta. Lähes samansisältöisen väittämän, ”[uskonnonvapaus on] vapautta valita uskonnollinen tai uskonnoton identiteetti”, valitsi lähes puolet.
Vain 18 prosenttia vastaajista poimi keskeiseksi uskonnonvapauden merkitykseksi mahdollisuuden olla kohtaamatta uskontoa yhteiskunnan julkisissa toiminnoissa.
Kimmo Ketolan mukaan valinnat osoittavat, että suomalaisten enemmistölle uskonnonvapaus kytkeytyy vahvasti yksilönvapauksiin, joiden arvostus on noussut länsimaissa viime vuosikymmeninä.
– Rakenteelliset kysymykset, kuten uskonnollisten vähemmistöjen syrjimätön kohtelu, ovat vain harvoille keskeisiä uskonnonvapauden ulottuvuuksia.
VALINNANVAPAUDEN KOROSTUS näkyi myös osioissa, joissa tiedusteltiin vastaajien mielipidettä ihmisten oikeudesta vaihtaa uskontoa, solmia avioliitto oman vakaumuksensa mukaisesti sekä noudattaa uskontonsa edellyttämää ruokavaliota. Kaikki näitä oikeuksia kannatti vähintään seitsemän kymmenestä vastaajasta.
Sen sijaan vain kuusi kymmenestä suhtautui myönteisesti väitteeseen, että ”kaikkien tulisi voida vapaasti kantaa uskonnollisia symboleja ja pukeutua uskontonsa mukaisesti”.
Lisäksi kysely osoitti suuria uskontojen välisiä eroja suomalaisten suhtautumisessa eri uskontojen symboliseen pukeutumiseen.
Esimerkiksi ristikorun ja juutalaismiesten kipa-päähineen käyttöön suhtautui myönteisesti tai neutraalisti vähintään 85 prosenttia vastaajista. Toiseen ääripäähän sijoittui joidenkin musliminaisten käyttämä koko vartalon ja silmät peittävä burka, johon suhtautui myönteisesti tai neutraalisti vain kolmannes.
Positiivista oli se, että Gallup Ecclesiastican mukaan suomalaisten suhtautuminen uskonnollisten vähemmistöryhmien symboleja ja rakennuksia kohtaan on yleisesti muuttunut hieman aiempaa suopeammaksi.
– Mitä vieraammasta uskonnosta on kyse, sitä enemmän varauksellisuutta sen symboleja kohtaan tunnetaan, Kimmo Ketola kiteyttää.
Lisäksi hän näkee näissäkin asenteissa yksilöllisen valinnanvapauden korostusta. Jos suomalaiset suhtautuvat kriittisesti joihinkin uskontoihin, se näyttää liittyvän siihen, kuinka paljon uskontojen katsotaan rajoittavan oman jäsenkuntansa vapauksia.
– Esimerkiksi islamiin kohdistuvat kielteiset asenteet ilmaistaan usein siinä muodossa, että islam rajoittaa liikaa naisten oikeuksia ja säätelee liikaa heidän pukeutumistaan. Tällöin arvioijan kannattama yleinen uskonnonvapauden periaate häipyy taka-alalle.
– Kun kansainvälisissä kyselyissä on tiedusteltu sitä, kuinka ihmiset suhtautuvat voimakkaaseen ulospäin näkyvään uskonnollisuuteen, suomalaiset ovat näissä mittauksissa kaikkein kriittisimpien joukossa. Siinä heijastuu jollakin tavalla se, että Suomessa uskonnollisuutta pidetään yksilön asiana. Siksi asenteet myös esimerkiksi Jehovan todistajia kohtaan ovat hyvin kielteisiä.
Tämäntyyppiset asenteet selittävät myös sitä, että vain puolet vastaajista oli täysin tai osittain samaa mieltä väitteestä ”kaikkien tulisi voida vapaasti opettaa uskontoaan sekä julkisesti että yksityisesti”.
Vastausten kirjo synnyttää epäilyksen, että moni suomalainen ei tunnista uskonnollisen vakaumuksen olemusta. Uskonnolliselle ihmiselle kyse on tyypillisesti koko paketista: ruokavaliosta, pukeutumisesta sekä pyrkimyksestä levittää omaa maailmankatsomusta muille ihmisille.
Vastausten kirjo synnyttää epäilyksen, että moni suomalainen ei tunnista uskonnollisen vakaumuksen olemusta.
USKONNON NÄKYMINEN kouluissa vaikuttaa poikkeukselta suomalaisten uskonnollisessa valinnanvapauskorostuksessa. Gallup Ecclesiastican mukaan suvivirren laulamiseen koulujen kevätjuhlassa suhtautuu myönteisesti tai neutraalisti 91 prosenttia vastaajista ja kristilliseen ohjelmaan koulujen joulujuhlissa 81 prosenttia.
Vaikka näitä tilanteita voidaan tulkita yhden katsomuksen suosimiseksi muiden kustannuksella, kulttuuristen merkitysten katsotaan tällaisissa tapauksissa nousevan perheiden vakaumuksellisen autonomian edelle, Kimmo Ketola tulkitsee. Etenkin suvivirsi nähdään vahvasti suomalaiseen kulttuuriin kuuluvaksi.
– Uskontoulottuvuus on näissä vain yksi asia.
Globaalisti tarkasteltuna uskonnonvapaus on kaventunut viime vuosikymmeninä. Vaikka Suomi on katsomuksellisesti aiempaa monimuotoisempi ja uskonnollisuuden eri muodot esiintyvät mediassa, myös uhkatekijöitä on näkyvissä: sekulaarit vakaumukset ovat yleistyneet ja uskonnottomien ja heidän eturyhmiensä tekemät kantelut lisääntyneet.
Myönteisiä näkymiä luo nuorten aikuisten muita suurempi avoimuus uskontojen näkymiselle julkisessa tilassa. Gallup Ecclesiasticassa 18–29-vuotiaiden ikäryhmä suhtautui kaikista myönteisimmin esimerkiksi erilaisiin musliminaisten pukeutumistapoihin. Viime vuoden Nuorisobarometrissa lähes 80 prosenttia vastaajista suhtautui myönteisesti siihen, että opiskelijat käyttävät näkyviä uskonnollisia symboleja kouluympäristössä.
– Nuorimpien ikäluokkien edustajista yhä useampi näkee yhteiskunnan lähtökohtaisesti uskonnollisesti moninaisena, tutkija toteaa.
Lue myös:
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Ilmoita asiavirheestä