Evankeliumiteksti kanaanilaisnaisesta muistuttaa meitä siitä, miltä usko, toivo, rukous ja rakkaus näyttävät.
Jeesus oli väsynyt väittelemään fariseusten kanssa ja lähti Tyroksen ja Sidonin seudulle. Siellä heitä lähestyi pakananainen, joka kuitenkin tunsi Israelin uskoa, koska puhutteli Jeesusta Daavidin pojaksi. Itse asiassa hän oli tyttärestään niin huolissaan, että huusi apua erittäin kovaäänisesti.
Jeesus ei vastannut hänelle mitään. Nainen oli kuitenkin sinnikäs ja jatkoi huutoaan niin voimakkaasti, että opetuslapset pyysivät Jeesusta vaientamaan naisen. Ehkä Jeesus halusikin tässä avartaa opetuslastensa ahdasta näkyä Jumalan valtakunnasta.
Jeesus vastasi opetuslapsille, että hän oli tullut vain juutalaisia varten. Kanaanilainen nainen edusti kaikkia pakanakansoja heittäytyessään Jeesuksen eteen anomaan apua. Silloin Jeesus kääntyi naisen puoleen ja auttoi. Näin hän samalla mursi juutalaisten ja pakanakansojen raja-aidan, pelastus avautui myös meille muille.
”Suuri on sinun uskosi”, Jeesus totesi tälle tuntemattomaksi jääneelle pakananaiselle. Vain vähän aikaisemmin Jeesus oli todennut Pietarin uskon olevan heikon, kun hän irrotti katseensa Jeesuksesta ja alkoi upota. Mikä tekee sitten kanaanilaisnaisen uskosta suuren?
Ensinnäkin hän tiesi olevansa avun tarpeessa, toiseksi hän tiesi kuka häntä voi ainoastaan auttaa ja kolmanneksi hän luotti Jeesuksen apuun silloinkin, kun Jeesus oli vaiti.
Suuri usko tietää siis kenen puoleen kääntyä ja suuri usko ei anna koskaan periksi. Mutta on jotakin, mitä suuri usko ei vaadi, nimittäin armon ansaitsemista. Se, että Jeesus sanoo pakananaiselle, ettei hän ole arvollinen saamaan apua ja silti auttoi häntä, on hyvä uutinen. Meidänkään ei tarvitse olla Jumalan avun arvoisia. Pelastus tapahtuu yhä edelleen yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.
Pohdittavaksi: Oletko sinä huutanut epätoivoissasi Jumalan puoleen ja saanut avun? Mitä olet silloin oppinut Jumalan voimasta?
2. paastonajan sunnuntai
Tekstit: Ps. 25:6, Ps. 25:1–10, Ps. 106:2, 2. Aik. 20:1–9, 1. Tess. 4:1–8, Matt. 15:21–28.
Liturginen väri on violetti tai sininen.
Alttarilla on kaksi kynttilää.
Kolehti kerätään lasten ja nuorten tukemiseksi tehtävään mediatyöhön Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa ja Keski-Aasiassa (Pakistanissa) Medialähetys Sanansaattajien kautta.