Evankeliumitekstin alussa Jeesus kuvaa kahden lähellä toisiaan eläneen miehen ajallisen elämän. Rikas mies oli hyvin menestynyt millä tahansa mittarilla mitattuna, ja Lasarus (ei sukua Martalle ja Marialle) oli puolestaan erittäin kipeä, köyhä kerjäläinen. Mutta Lasarus mainitaan nimeltä, rikas mies on vain rikas mies.

Rikkaus ei ole osoitus Jumalan suopeudesta, se ei pelasta kuolemalta, eikä rahalla voi ostaa palaa paratiisistakaan. Rikkaan miehen kohtalona olikin joutua Tuonelaan, helvetin esikartanoon, kun taas Lasarus pääsi Abrahamin huomaan paratiisiin.

Rikas mies tunsi kuitenkin Lasaruksen ja hänen uskonsa. Lasarus oli siis kaikkien sairauksiensa ja haasteidensakin keskellä todistanut uskostaan. Siksi rikas mies pyysi Aabrahamia lähettämän juuri Lasaruksen viemään viestiä veljilleen. Aabraham vastasi, että Jumalan Sana riittää valinnan tekemiseen ja että kuoleman jälkeen ei voi enää puoltaan vaihtaa. Ihmisen pelastus ratkaistaan täällä maan päällä.

Rikkaan miehen rikkaus ei ollut syy, miksi hän joutui Tuonelaan. Aabrahamkin oli ollut aikansa rikkaimpia miehiä ja nyt hän oli paratiisissa. Miksi sitten tämä rikas mies ei ollut? Hän oli tehnyt rikkauksista itselleen epäjumalan ja oli myynyt sielunsa siinä sivussa. Toisaalta Lasaruksen köyhyys ei avannut tietä suoraan Paratiisiin, vaan sen teki hänen periksiantamaton uskonsa.

Ehkä meidän kannattaisi tässä tarinassa nähdä itsemme yhtenä näistä sisaruksista. Miten me käytämme armon aikamme? Vaara ei ole yksioikoisesti varallisuudessa, vaan välinpitämättömyydessä, itseriittoisuudessa ja omavanhurskaudessa. Varmaa on se, että missä Jumalan Sanaa luetaan, omaksutaan ja eletään todeksi, siellä ei ole pelkoa tulevaisuudesta.

Pohdintakysymys: Missä on sinun aarteesi?

2. sunnuntai helluntaista: Katoavat ja katoamattomat aarteet

Tekstit: Ps. 49:16, Ps. 49:6–10, 16–21, Ps. 17:15, Saarn. 5:9–14, Dan. 5: 1–9, 13–17, 25–30, 1. Joh. 4:16–21, Luuk. 16:19–31.
Liturginen väri on vihreä.
Alttarilla on kaksi kynttilää.
Kolehti on seurakunnan valittavissa.