”Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit.” Siinäpä vanhemmasta raamatunkäännöksestä käyttöön jäänyt lause, jonka moni nainen on aikojen kuluessa kuullut. ”Vain yksi on tarpeen”, se jatkuu nykykäännöksen mukaan.
Voisin kuvitella, että menneinä aikoina niin on sanonut moni matkapuhuja ja saarnamies rouvalleen, joka on valittanut leivän puutetta. Aate ja usko on ollut tärkeämpi leipää. Tai sitten toisinaan puhujan oma ego. Nainen on jäänyt yksin huolensa kanssa.
Luukkaan evankeliumi kertoo Jeesuksen ilmeisesti ensimmäisestä vierailusta Martan ja Marian kotiin. Kauhean paljon emme sisaruksista tiedä. Olivatko he naimattomia tai ehkä leskiä. Varsin vauraita sisarusten on arveltu olleen päätellen siitä, että Martta kutsui kotiinsa syötettäväksi Jeesuksen mukana ison joukon opetuslapsia. Tätä tukevat myös Johanneksen evankeliumin katkelmat, joissa Maria vuodattaa kallista nardusvoidetta Jeesuksen jaloille ja Lasarus haudataan kalliohautaan, jollaisia vauraimmilla suvuilla oli.
Tässä mielessä voisi olettaa, ettei Martta ihan yksin ruokaa valmistellut vierailleen. Varmaankin hänellä oli apulaisia.
Saattoipa olla niinkin, että sisar Martan mielestä käyttäytyi huonosti, naiselle sopimattomalla tavalla istuessaan toimettomana Jeesuksen jalkojen juuressa kuuntelemassa tämän puhetta. Eihän toimetonta naista kukaan vaimokseen tahtonut.
”Vain yksi on tarpeen”, sanoo Jeesus, vaikka käytännössä hänellekin varmasti Martan ruoat kelpasivat. Hän näki kuitenkin tilanteessa priorisoinnin paikan. Tärkeintä on se, mitä ihmisen sisimmässä tapahtuu. Tärkeintä on kuulla Jumalan puhe ja tulla suhteeseen hänen kanssaan. Ilman ruokaa ei pysy elossa, mutta suhde Jumalaan kantaa vaivojen läpi tässä elämässä ja täältä ikuisuuteen.
Evankelista Luukas toki tunnetaan myös ”naisten evankelistana”. Hän nostaa evankeliumissaan naisten roolia esiin ja samalla myös naisten tunnetiloja. Kuten juuri tässä kohdassa, jossa Maria ilmeisen lumoutuneena kuuntelee Jeesuksen puhetta.
Kohta korostaa sitä, että naiset eivät ole vain evankeliuminjulistajien palvelijoita, sivustakatsojia, vaan heillä on oma suhteensa Kaikkeuden Luojaan ja se on hyvä osa. Ei se aina ole istunut ihan yhteisön sopivaisuussääntöihin, mutta sekään ei ole niin tärkeää.
Johanneksen evankeliumin luku 12 kertoo toisesta ateriasta, jolla Martta taas palveli Jeesusta ja opetuslapsia. Maria sen sijaan otti kallista voidetta ja voiteli Jeesuksen jalat. Sekin järkytti paikallaolijoita. Oltiin pääsiäisen ja Jeesuksen ristinkuoleman alla. Toisin kuin opetuslapset, Maria jotenkin ymmärsi mitä oli tulossa ja jätti näin hyvästit Mestarilleen. Sellainen hiljainen, sanaton ymmärrys varmastikin lohdutti Jeesusta.
Sellaista ymmärrystä kannattaa viljellä omassa sisimmässään, oli nainen tai mies.
Kirjoittaja on Kotimaan päätoimittaja.
Luukkaan evankeliumi 10:38–42
Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”
16. sunnuntai helluntaista on aiheeltaan ”Jumalan huolenpito”.
Tekstit: Ps. 55:23, Ps. 86:1,3–7, Ps. 46:11, 1. Kun. 17:1, 8–16, Fil. 4:10–14, Luuk. 10:38–42.
Liturginen väri on vihreä.
Alttarilla on kaksi kynttilää.
Kolehti kerätään kirkolliseen työhön suomalaisten parissa ulkomailla ja kansainväliseen diakoniaan Suomen satamissa Suomen Merimieskirkon kautta.
<