Kuten edellisenä sunnuntaina edelleen Jeesus viipyy Samariassa. Hänen kaivolla tapaamansa samarialainen nainen kuuli hänen puheensa, uskoi ja ryhtyi evankelistaksi. Hän riensi kaupunkiin kertomaan kaikille, mitä oli tapahtunut. Sen seurauksena monet Sykarin asukkaista alkoivat uskoa, että Jeesus oli messias. He pyysivät Jeesusta jäämään. Parin päivän kuluttua he sanoivat samarialaiselle naiselle, etteivät enää uskoneet vain hänen kertomuksensa takia vaan siksi, että olivat itse kuulleet Jeesusta ja vakuuttuneet hänestä.
Tämän evankeliumin kohdan jälkeen Johannes kertoo, että Jeesus jatkoi matkaa Galileaan, ja toteaa: ” Sillä Jeesus itse todisti, ettei profeetalla ole arvoa omassa isiensä maassa.” Kun samarialaiset uskoivat Jeesuksen sanoja, Galileassa se ei riittänyt, vaan siellä janottiin ihmeitä ja merkkejä.
NÄIN MEIDÄN näkökulmastamme voi pohtia sitä, että samarialaiset sentään kuulivat Jeesuksen itsensä puhetta ja galilealaiset saivat sen päälle vielä ihmeitäkin. Me taas olemme kuin samarialaisen naisen varassa, kuulemassa ja lukemassa mitä Jeesus puhui muille kauan sitten.
Ja silti ne kaukaa tulevat Jeesuksen sanat synnyttävät uskoa edelleen. Sanat ovat vain kirjaimia, mutta niiden kautta Henki puhuu suoraan ihmisen sisimpään totuuden sanoja aivan kuin tuntisi hänet pohjiaan myöten. Juuri niin kävi samarialaiselle naiselle ja siksi hän uskoi.
USKOSSA VOI olla mukana tunnetta, mutta pohjimmiltaan se ei ole tunne. Siinä ei myöskään ole kyse järjestä eikä logiikasta. Usko on yhdistelmä paikalleen loksahtavaa vakuuttumista, toivoa ja kaipuuta, mystistä luottamusta. Jotain sukua se on rakastumiselle, sille oudolle tuttuudelle ja varmuudelle, joka syttyy sydämessä, vaikkei oikein tiedä edes misksi.
Joskus epäuskon hetkellä – ja niitäkin hetkiä elämässä tulee – usko voi olla myös valinta. Voi valita kuunnella Jeesuksen sanoja, etsiä uudelleen, tukeutua toisiin kristittyihin. Sillä usko on myös yhteistä ja sellaisena se kantaa uupunutta eteenpäin yhteisellä tiellä.
Pohdittavaksi: Milloin ja missä tilanteessa huomasit, että uskot Jumalaan?
3. sunnuntai loppiaisesta: Jeesus herättää uskon
Tekstit: Ps. 97:6, Ps. 102:16–23, Ps. 97:9, Jes. 30:18–21 / 2. Kun. 5:1–15, Hepr. 11:1–10, Joh. 4:39–42
Liturginen väri on vihreä.
Alttarilla on kaksi kynttilää.
Kolehti on seurakunnan valittavissa.