Ellemme käänny ja tule lasten kaltaisiksi, me emme pääse taivasten valtakuntaan, linjaa Jeesus päivän evankeliumissa.

Muistan lapsena ihmetelleeni, mitä se lapseksi tuleminen oikein tarkoittaa. Pienen pojan mielikuvat ankkuroituivat herkästi konkreettiseen lapsikuvastoon ja lähimmäksi vertailukohdaksi löytyi vanha suomalainen komedia Hormoonit valloillaan (1948). Siinä tylsään suorituselämään kyllästyneet helsinkiläiset liikemiehet muuttavat lääkkeiden avulla itsensä lapsenmielisiksi ja kolmipyöräilevät menemään.

Nyt vuosia myöhemmin olen tajunnut, että ehkäpä ritsalla ampuminen ja junaradan rakentaminen eivät ole siltikään olennaisin avain siihen, mitä Kristus tarkoitti. Nykyään hahmotan, että lapseksi tuleminen on aidoksi itsekseen tulemista. Siinä, missä me aikuiset niin kovin usein jäämme jumiin menneeseen ja tulevaan, pienten lasten olemukselle on tunnusomaista eräänlainen ikuinen preesens, pyhä huolettomuus.

Tähän pyhään huolettomuuteen Kristus kannustaa toistuvasti. ”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, ja silti teidän taivaallinen isänne ruokkii ne”, meille muistutetaan. Huolehtimisesta puolestaan varoitetaan toistuvasti eikä Israelin nuriseva ja stressaava kansa saa autiomaassa lainkaan ymmärrystä osakseen.

Pyhä huolettomuus on asenne, jossa taivaan todellisuus tulee lähelle. Siihen ei voi itseään maallisten huolten ja taakkojen keskellä pakottaa, mutta pyrkiä siihen voi. Kaikki lähtee luottamuksesta Isään.

Pohdittavaksi: Millaisin harjoituksin minä voisin joskus opetella huolettomuutta? Missä kulkee huolettomuuden ja vastuuttomuuden raja?

Mikkelinpäivä: Jumalan sanansaattajat

Tekstit: Ps. 34:8, Ps. 103: 19-22, 1. Moos. 28:10-17, Ilm. 12:7-12, Matt. 18: 1-6, 10
Liturginen väri on valkoinen.
Alttarilla on neljä kynttilää.
Kolehti kerätään kotien kristillisen kasvatuksen tekemiseen Lasten ja nuorten keskus ry:n kautta.