Monet raivaavat tietä, jotta itse pääsisivät eteenpäin, kaatavat esteitä, jotta itse näkyisivät kirkkaammin.
Johannes Kastajan harteille levitettiin jo Messiaan viittaa. Mutta hän teki kysyjille selväksi, että hänen tehtävänsä on olla autiomaassa ääni, joka huutaa: ”Tasoittakaa Herralle tie.” Sanoillaan ja teoillaan hän viittasi Kristukseen. Hän kastoi ihmisiä vedellä, mutta heidän keskellään oli Toinen, joka kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella.
Mikä saa ihmisen käyttämään koko elämänsä, jotta Toinen tulisi valoon?
Johannes tunsi Jeesuksen. Heidän ensimmäinen kohtaamisensa tapahtui jo ennen kuin kumpikaan oli syntynyt. Kuultuaan raskaudestaan Maria lähti tervehtimään sukulaistaan Elisabetia, joka myös odotti lasta, Johannesta. Kun Johannes kuuli Marian tervehdyksen, kerrotaan, että hän hypähti riemusta äitinsä kohdussa.
APOSTOLI PAAVALI, entinen Saul, tuli tuntemaan Jeesuksen vasta ollessaan matkalla vangitsemaan kristittyjä. Jeesus pysäytti hänet ja kysyi: Saul, miksi vainoat minua? Paavali käytti loppuelämänsä tehdäkseen Jeesusta tunnetuksi. Hänkin saattoi sanoa: Minä tunnen hänet, johon minä uskon.
On myös paljon niitä, jotka tekevät tietä Kristukselle ilman että itse ovat siitä tietoisia. He eivät koe kuuluvansa ”sisäpiiriin”, mutta heidän tekojensa ja rukoustensa kautta monet saavat avuun.
Kun teemme tietä Kristukselle, teemme tietä kaikille niille, jotka ovat hänelle rakkaita. Niille, joita hän itse haluaa kutsua valoon. Hän näkee jokaisen ihmisen arvon. Hän astuu sinnekin, minne kukaan muu ei uskalla mennä.
Tietä Kuninkaalle
Tehdään Kuninkaalle tietä
hetkeen arvaamattomaan,
Tänään emme juhlaa vietä
niin kuin ennen aikanaan.
Rukoilemme sinne rauhaa,
missä pelko valtaa maan,
missä sodan myrsky pauhaa,
ajaa perheet kodeistaan.
Tehdään tietä sinne, missä
mieli on nyt lohduton,
lapsi kysyy eksyksissä:
milloin meidän joulu on,
sinne, missä sammui tähti,
kun ei kukaan halannut,
sinne mistä rakkaus lähti
eikä enää palannut.
Tehdään tietä halki tienoon,
jossa toivoa ei näy,
uuteen hoivakotiin hienoon,
jossa läheistä ei käy,
sinne missä uupuvilta
levon ovet suljetaan,
tehdään murheen yli silta,
toistemme luo kuljetaan.
Tehdään tietä Kuninkaalle
kaupunkeihin kaukaisiin,
tuntemattomalle maalle,
yksinäisiin sydämiin.
Vaikka häntä tunne emme,
keskellämme on jo hän,
kuulee huudot, huokauksemme,
antaa toivon, elämän.
JOHANNEKSEN evankeliumi 1:19–27:
– – kun juutalaiset lähettivät Jerusalemista pappeja ja leeviläisiä kysymään häneltä: ”Kuka sinä olet?” Johannes tunnusti totuuden, hän ei sitä kieltänyt. Hän sanoi: ”En minä ole Messias.” ”Mikä sitten?” he kysyivät. ”Oletko Elia?” ”En ole”, Johannes vastasi. ”Oletko se luvattu profeetta?” Hän vastasi: ”En.” Silloin he sanoivat: ”Kuka sitten olet? Meidän on vietävä vastaus niille, jotka meidät lähettivät. Mitä sanot itsestäsi?” Johannes vastasi: ”Minä olen ääni, joka huutaa autiomaassa: ”Tasoittakaa Herralle tie!” Niinhän profeetta Jesaja on ennustanut.”
Niiden joukossa, jotka oli lähetetty Johanneksen luo, oli myös fariseuksia. He kysyivät häneltä: ”Miksi sitten kastat ihmisiä, jos et ole Messias, et Elia etkä se profeetta?” Johannes vastasi: ”Minä kastan vedellä, mutta teidän keskellänne on jo toinen, vaikka te ette häntä tunne. Minä olen arvoton edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja.”
PYHÄN TEKSTIT: 3. adventtisunnuntai on aiheeltaan ”Tehkää tie kuninkaalle”. Tekstit: Jes. 40:3, Ps. 85:9–14, Ps. 80:4, 5.Moos. 18:15–19, Room. 16:25–27, Joh. 1: 19–27. Liturginen väri on violetti tai sininen. Alttarilla on kaksi kynttilää. Kolehti kerätään kristillisen kasvatuksen vahvistamiseksi kodeissa ja seurakunnissa. Hengen uudistus kirkossamme ry.