Kynttilänpäivä on meillä alun perin Maria-juhla. Niin kuin Maria uhrasi Jerusalemin temppeliin kahden kyyhkysen kiitosuhrin, lahjoittivat paljon myöhemmin Suomessa synnytyksen jälkeen kirkotettavat äidit seurakunnalleen kynttilän tai rahan siihen. Tästä kehittyi tapa siunata messussa kynttilät koko vuodeksi – onhan helmikuu muutenkin pimeässä Pohjolassa valon voittamisen aikaa.

Luukkaan evankeliumin symboliikka on kynttilänpäivän evankeliumissa hyvin väkevää. Esikoinen Jeesus tuodaan temppeliin – hänen Isänsä kotiin – pitihän esikoiset Mooseksen laissa pyhittää Herran omiksi. Jeesus vertautuu myös Samueliin, jonka hänen hurskas äitinsä Hanna luovutti Herralle. Seuraavaksi Jeesus-lapsen tunnistaa ja tunnustaa messiaaksi temppelissä Hengen johdatuksesta paikalle juuri oikeaan aikaan tullut hurskas vanha Simeon. Hän saa samalla edustaa evankeliumissa sitä Israelia, joka tunnisti messiaansa. ”Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä” on ollut myöhemminkin kirkolle ja uskoville Kristus-toivon ja hyvän voittoon luottamisen rukoushuokaus.

Evankelistan Simeonin suulla kertoma viesti on: Jeesuksessa lupaukset pelastuksesta täyttyvät, hänessä koittaa valo pakanakansoille ja kirkkaus Israelille.

Pohdittavaksi: Minkälainen olisi maailmamme nyt ilman kristinuskoa? Pimeyttä, hämärää vai silti valoa?

Kynttilänpäivä

Tekstit: Ps. 48:10, Jes. 52:8–10, 2. Kor. 3:18–4:6, Luuk. 2:22–33.

Liturginen väri on valkoinen.

Alttarilla on kuusi kynttilää.

Kolehti kerätään Yhteisvastuukeräykselle nuorten hyvinvoinnin vahvistamiseen.