Jumalan sanaa tulee kylvää kaikkialle. Osa sanasta jää tien varteen, kalliolle tai ohdakkeiden keskelle, mutta osa putoaa hyvään maahan ja kantaa runsaan sadon.

Siemen, joka ei pääse juurtumaan, kuivuu ja kuolee. Jumalan sana tarvitsee tilaa kasvaa syvälle. Mitä syvemmällä ovat juuret, sitä paremmin kestämme myös elämän tuulet ja kuivuuden. Kasvun salaisuus on juurissa, ei siinä, mikä näkyy pinnalla.

Hyvään maahan on helppo työntää vahvat juuret. Mutta hyvä maa ei ole itsestäänselvyys. Maa pitää muokata. Muokkaus on kovaa työtä, ja se voi tuntua kipeältä. Moni multapaakku pitää rikkoa, moni kivi nostaa pois. Muokattavana oleminen voi turhauttaa: enkö vieläkään saa nähdä kasvua?

Hyväkin maa tarvitsee sadetta. Jesajan kirjassa Jumala lupaa: ”Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo – – niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän.” (Jes. 55:10–11)

Jumalan sana on Kristus itse. Hän on siemen, jonka piti pudota maahan ja kuolla tuottaakseen paljon hedelmää. Kristus on myös sade, joka on tullut taivaasta täyttämään Jumalan antaman tehtävän. Hän kastelee sydämet, pehmentää kovat pinnat ja antaa elämän juurille, jotka kasvavat pinnan alla.

Pohdittavaksi: Tarvitseeko sydämesi nyt sadetta, juurien syventämistä tai ohdakkeiden kitkemistä?

Laskiaissunnuntai: Jumalan sanan kylvö

Tekstit: Ps. 44:2–5, Jes. 55:6–11, Ap. t. 16:9–15, Luuk. 8:4–15
Liturginen väri on vihreä.
Alttarilla on kaksi kynttilää.
Kolehti kerätään Suomen Lähetysseuran humanitaariseen työhön.