Jumalan lahjoja on hoidettava uskollisesti ja vastuullisesti. Evankeliumissa Jeesus kuvaa kuitenkin epärehellistä taloudenhoitajaa. Tämä väärentää isäntänsä velallisten velkakirjoihin pienemmät summat, jotta joku näistä ottaisi hänet töihin sitten kun nykyinen isäntä on antanut hänelle potkut. Jeesus kehottaa hankkimaan väärällä rikkaudella ystäviä, ”jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole” (Luuk. 16:9).

Taloudenhoitaja ymmärsi toimia päättäväisesti, kun tilanne vaati. Entisen isännän omaisuudella ei ollut enää väliä; väliä oli vain sillä, mikä oli tulossa. Saatuja lahjoja tulee käyttää älykkäästi, kaukonäköisesti ja toisia ajatellen. Maallisiakin lahjoja voi käyttää tavalla, joka kantaa pysyvää hedelmää.

Lahjojen tai vastuun suuruus ei ratkaise tehtävän tärkeyttä. Tärkeintä on muistaa, kuka tehtävään kutsuu. ”Tämä on minun antamani tehtävä tai velvollisuus, minun antamani kutsumus. Onko se mielestäsi liian vähän? Jos onkin, se on se, mitä nyt sinulta tarvitsen. Tarvitsen juuri sinut palvelemaan juuri tuota lähimmäistäsi tässä asiassa. Tekisitkö sen minulle?”

On hyvä kokea omistajuutta tehtävään, suureen tai pieneen: tämä on nyt minun tehtäväni, ei kenenkään muun! Mutta sen pitää olla omistautuvaa omistajuutta – ei sellaista, joka pyrkii omimaan asian. Olemme Jumalan lahjojen hyviä haltijoita, emme niiden varsinaisia omistajia. Ne on uskottu meille käyttöön Jumalan ja toistemme palvelemiseksi, ei itseämme varten.

Pohdittavaksi: Mitäpä jos Jumala pyytää sinua olemaan tekemättä jotain – onko se iso vai pieni tehtävä?
10. sunnuntai helluntaista — Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa
Tekstit: Ps. 119:169, Ps. 119:129–136, Ps. 119:137, Sananl. 3:3–8, 2. Aik. 1:7–12, 1. Piet. 4:7–11, Luuk. 16:1–9
Liturginen väri on vihreä.
Alttarilla on kaksi kynttilää.
Kolehti kerätään nuorten toimeentulon vahvistamiseen Kirkon Ulkomaanavun kautta.