Kun kehitysvammaistyön pappi Elina Knuuttila hiljattain vaihtoi työpaikkaa, putosi harteilta samalla suuri vastuu. Niin iso, ettei sitä oikein ymmärtänytkään, ennen kuin se oli tapahtunut.

Vastuu koski Knuuttilan entisen työseurakunnan sometilejä. Neljää kanavaa, joita hän hallinnoi osana työtään nuorten ja koululaisten papin tehtävien ohella. Knuuttila korostaa, että pitää sometyöstä, mutta useiden somekanavien ylläpito vaikeutti välillä ajanhallintaa.

– Some on sellainen, että täytyy reagoida nopeasti ja jos ei reagoi niin menee ohi. Se rikkoo työpäiviä.

KIRKOSSA SOMETYÖ koetaan mielekkäänä ja tärkeänä – mutta myös kuormittavana. Näin voisi tiivistää Kotimaan ja AKI-liittojen kesällä yhteistyössä toteuttaman kyselyn tulokset. Kyselyssä selvitettiin pappien ja kanttorien kokemuksia sosiaalisen median vaikutuksista työhön.

Kyselyyn vastasi kaikkiaan 103 henkilöä. Heistä noin kolmannes on kanttoreita ja loput pappeja. Selvästi yli puolet vastaajista kertoi pitävänsä sometyötä tärkeänä osana työtään. Lähes kaksi kolmasosaa koki, että myös työnantaja ymmärtää somen merkityksen.

Silti vain viidennes oli sitä mieltä, että työnantaja resursoi sometyötä riittävästi. Tukea tai koulutusta työhön ei välttämättä ole tarjolla. Lähes kolme neljäsosaa vastaajista kertoi, ettei sometyölle ole tehty tilaa vähentämällä muita työtehtäviä. Kuten eräs vastaaja muotoili:

“Some on tullut muiden töiden päälle.”

Vastaajat eivät myöskään kokeneet, että sosiaalisen median työtehtävät jakautuisivat työyhteisössä tasaisesti. Hieman yli puolet vastaajista piti jakoa paitsi epätasaisena myös epäreiluna.

“Alan väsyä sometyöhön, kun se on harvojen harteilla työyhteisössä.”

“Jos viestintää ei hoida nimetty henkilö, niin koko työyhteisö kuormittuu somen takia. Osa ei edes huomaa kuormitustaan, kun koko ajan pitää olla tavoitettavissa monikanavaisesti.”

Aika montaa kertaa saa saarnastuoliin kiivetä ennen kuin tulee vastaavat lukemat täyteen.

SOMEN TYÖKÄYTTÖÖN liittyvät ongelmat koskevat kirkon lisäksi monia muitakin työpaikkoja ja aloja.

Työturvallisuuskeskuksen julkaisemassa someoppaassa esimerkkeinä somen ammattikäyttöön liittyvistä uhista mainitaan somen aiheuttama kuormitus, jatkuva seuranta, häirintä sekä työpaikan sisäisten asioiden leviäminen ulkopuolisten tietoon. Työpaikoilla olisi hyvä olla yhteisesti sovitut periaatteet siitä, miten mahdollisiin ongelmiin puututaan, oppaassa sanotaan.

Oppaan mukaan olisi tärkeää sopia työpaikalla someen liittyvästä ajankäytöstä ja huolehtia muutoinkin haitallisen kuormittumisen ennaltaehkäisystä.

Kotimaan ja AKI-liittojen kyselyssä kävi ilmi, ettei seurakunnissa tällaisia pelisääntöjä ole aina ymmärretty laatia.

Kyselyyn vastanneista papeista ja kanttoreista peräti 77 prosenttia ei ollut sopinut työnantajan kanssa työajan käyttämisestä sometyöhön.

AJANKÄYTÖSTÄ SOPIMINEN tai sen rajaaminen ei toisaalta ole välttämättä helppoa, kun kyse on seurakuntatyöstä.

Ensinnäkään hengellisen työn tekijöillä, kuten papeilla tai kanttoreilla, ei ole työaikaa. Kirkon työmarkkinalaitoksen mukaan seurakuntien työntekijöistä työajattomia on noin kolmannes.

Osa kyselyyn vastanneista oli sopinut ajankäytöstä, mutta koki silti, ettei aikaa ole.

”Someen on käytettävissä 20 prosenttia työajattoman työajasta. – – Ei siis käytännössä ole aikaa.”

Sitäkin voi olla hankala määritellä, mikä oikeastaan on kirkon työtä somessa.

Elina Knuuttila kertoo tehneensä papin työtä paitsi seurakunnan somekanavilla myös omalla Instagram-tilillään. Se ei silti ole koskaan ollut osa Knuuttilan virkatyötä. Ei, vaikka runsaan 1 200 seuraajan tili tavoittaa enemmän ihmisiä kuin entisen työnantajan somekanavat tavoittivat.

Vuorovaikutuskin on omalla tilillä toisenlaista, Knuuttila sanoo. Harva lähettää sielunhädässään viestin seurakunnan somekanaviin, jossa sen saattaa avata kuka tahansa.

Papin omalle tilille sellaisia viestejä tulee. Knuuttila kertoo saavansa sielunhoidollisiin keskusteluihin johtavia viestejä viikoittain.

– Somessa omilla tileillä tehdään ihan oikeasti kohtaavaa työtä. Se ehkä hämärtyy, koska organisaatiotileillä sellaista ei ole.

Knuuttila ei silti haluaisi sitoa omaa tiliään liian tiukasti työhönsä. Niin säilyy varmimmin vapaus määritellä tilin sisältö itse. Somepappeutta Knuuttila vertaa kyläpapin rooliin. Se tuli hänelle tutuksi aikanaan Outokummussa, missä Knuuttila asui seurakunnan keskellä. Instagramissa keskustelu papin kanssa on samalla tavalla helppo aloittaa kuin pienellä paikkakunnalla uimahallin saunassa.

Myös rajaamista Knuuttila on opetellut kyläpapin kokemuksensa pohjalta. Jos Outokummussa asuessaan Knuuttilalla oli ollut raskas päivä eikä hänen tehnyt mieli jutella kenenkään kanssa, hän pysytteli kotonaan, poissa julkisilta paikoilta.

– Samalla tavalla voin päättää, että nyt en avaa viestejä. Eihän kaikkeen ole pakko reagoida heti.

VALTAOSA KYSELYYN vastanneista papeista ja kanttoreista kertoi pitävänsä sometyötä tuloksellisena. Vastaajien mukaan some tuo seurakunnan tilaisuuksiin uusia kasvoja. Sen kautta tavoitetaan ihmisiä, joita ei muuten tavoitettaisi.

Ehdottomasti motivoivaksi sometyön kokee myös Nokian seurakunnan pappi Eeva Koskimäki. Koskimäen työalaksi on määritelty some. Laskennallisesti se tarkoittaa noin kahdeksaa tuntia viikossa.

Koskimäki vastaa siitä, että seurakunnan somekanavilla on jatkuvasti sisältöä Koskimäen laatiman lukujärjestyksen mukaan. Postauksia laativat vuorollaan kaikki työalat, mutta tarvittaessa Koskimäki sparraa ja auttaa tekniikan kanssa. Itse hän tuottaa kanaviin hengellistä sisältöä.

Koskimäen kanssa keskustellessa käy nopeasti selväksi, miksi sometyö on annettu juuri hänen tehtäväkseen. Hän suoltaa jatkuvasti osuvia kiteytyksiä kuin copywriter. Sellaisesta taidosta somessa on epäilemättä hyötyä.

Lisäksi Koskimäki on työalastaan huomattavan innostunut. Häntä on vaikea saada sanomaan siitä oikein mitään negatiivista.

– Somehan on ihan huikea lelu. Harvassa työssä pääsee toteuttamaan itseään tällä tavalla.

Edes sometyön valuminen vapaa-ajalle ei hierrä, vaikka erityisesti moderointivastuusta on vaikea kokonaan irrottautua. Koskimäki toteaa, ettei vahdi somekanavia yhtenään, mutta käy kuitenkin tarkistamassa niillä käydyn keskustelun ajoittain myös vapaalta käsin.

Kokemus on opettanut ennakoimaan. Tietyt aiheet herättävät toistuvasti asiattomia kommentteja, eikä niistä kannata tehdä julkaisua juuri ennen moderaattorin vapaapäivää.

KOTIMAAN JA AKI-liittojen kyselyyn vastanneista monilla oli kokemus jatkuvan läsnäolon vaateesta. Useampi kuin joka kolmas vastaaja koki, ettei heillä ole tarvittaessa lupaa rajata sometyötä ilta-aikoina. Häirintää tai epäasiallista käytöstä kertoi kohdanneensa noin viidennes kyselyyn vastanneista.

“Vaikeinta ei mielestäni ole somessa tehtävän työn rajaaminen, vaan itsensä suojeleminen törkyviesteiltä.”

Työnantajalta nykyistä parempaa tukea sometyöhön kertoi kaipaavansa yli puolet kyselyyn vastanneista. Erityisesti toivottiin lisää aikaa sekä koulutusta. Myös tukea häirinnän ja epäasiallisten viestien kanssa kaivataan.

Harva kyselyyn vastanneista kaipasi kokonaan pois somesta. Poikkeuksiakin oli.

“Sosiaalinen media vie tolkuttoman paljon voimavaroja kaikesta todellisesta työstä, jonka koen mielekkääksi.”

TÄHÄN JUTTUUN haastatellut papit näkevät somessa enemmän hyvää kuin huonoa. Elina Knuuttila kertoo kuullensa toisinaan seurakunnan tilaisuuksissa uusilta kasvoilta, että he olivat uskaltaneet tulla, koska somen perusteella Knuuttila vaikutti turvalliselta.

Knuuttilan mielestä some mahdollistaa erityisesti arjen kristillisyyden esillä pitämisen. Somessa Knuuttila on paitsi pappi, myös ruuhkavuosia elävä äiti ja innokas mökkeilijä. Se tekee hänestä samaistuttavan.

– Sujuvasti sotken hengellistä sisältöä, mökkiasioita ja arjen kaaosta.

Eeva Koskimäki nauttii luovuudesta, jota työssä saa käyttää. Myös julkaisujen katsojamäärä motivoi.

Seurakunnan tutun työntekijän kasvot, arkisuus ja toisaalta yllätyksellisyys, rosoisuus ja huumori vetoavat, Koskimäki sanoo. Näillä opeilla tehty lyhytvideo saattaa kerätä jopa 10 000 katselua tai enemmänkin.

– Aika montaa kertaa saa saarnastuoliin kiivetä ennen kuin tulee vastaavat lukemat täyteen.

Myös monet selvästi hengelliset julkaisut, kuten sunnuntaisin jaettavat evankeliumipostaukset, ovat nekin löytäneet yleisönsä. Se on ilahduttanut Koskimäkeä.

– Taivasten valtakunnan asialla on tehty asioita oikein, jos päivän evankeliumiin pohjautuva julkaisu saavuttaa tuhat katselua. Ei meillä kirkossa sunnuntaina sellaista määrää käy.

Juttu on yhteisöyhteistyö AKI-liittojen kanssa.

PastoriMaikin someopas

Sometyöstä voi selvitä ilman kohtuutonta kuormitusta, sanoo Suomen seuratuin Instagram-pappi PastoriMaikki eli Marjut Mulari.

1 Some vie aikaa, mutta kaikkea ei tarvitse antaa

PastoriMaikin eli Marjut Mularin someura alkoi koronavuonna 2021. Silloin aikaa somen tekemiseen oli paljon. Myöhemmin Mulari on joutunut opettelemaan ajankäyttöä kantapään kautta.

Sisällöntuottaminen on Mularin mukaan joskus hidasta ja tahmeaa ja joskus se tapahtuu hetkessä. Eniten aikaa kuluu sen sijaan yksityisviesteihin vastaamiseen.

PastoriMaikki-tilin kiivaimman kasvun aikaan yksityisviestejä saattoi tulla 50 päivässä. Monet niistä olivat luonteeltaan sellaisia, että Mulari koki velvollisuudekseen vastata.

– Pitkään ajattelin, että jos en vastaa, niin se on sama kuin että kirkko ei vastaa, ja jos kirkko ei vastaa niin se on sama kuin että Jumala ei vastaa. Siitä tuli nopeasti uuvuttava ajatus.

Niinpä Mularin illat noudattivat usein samaa kaavaa: hän tuli töistä kotiin, laittoi lapsille ruuan, avasi puhelimen ja vietti sitten kolme–neljä tuntia viesteihin vastaten.

Lopulta oli pakko tehdä jotain. Mulari ratkaisi ongelma rajoittamalla sitä, mitä kautta viestin voi tilille lähettää. Nykyään se vaatii pari klikkausta enemmän. Se on karsinut viestien määrää kohtuullisemmaksi.

Tällä hetkellä Mulari kertoo käyttävänsä sometilinsä ylläpitoon muutenkin melko vähän aikaa. Nykyisessä työssään Haaga-Helian oppilaitospappina hän käyttää somea lähinnä tilaisuuksien markkinointiin.

Virkatyöhönsä selvästi kuulumattomia postauksia Mulari tekee iltaisin ja viikonloppuisin.

– Ehkä tilin kasvu ei olisi ollut mahdollista, jos en olisi antanut sille aluksi niin paljon aikaa.

2 Ota välillä somesta lomaa

Viime kesänä Mulari kokeili ensimmäistä kertaa poistua somesta kokonaan kahdeksi viikoksi. Tauko teki hyvää, Mulari sanoo.

– Tätä harrastaa moni muukin ammattivaikuttaja ja ammatissaan vaikuttava. Suosittelen ihan kaikille.

3 Provosointi ei kannata, vaikka sillä saisi huomiota

Rajauksia someensa Mulari on tehnyt paitsi ajankäytön myös aiheiden ja varsikin tyylin osalta. Kaikesta ei tarvitse olla mielipidettä ja aina kannattaa harkita hetki ennen kuin kommentoi, Mulari sanoo.

– Arvostan omaa aikaani ja perheeni aikaa sen verran, että vältän kaikkia mahdollisia väittelyitä internetissä.

Tämä vaatii somessa tietoista työtä, sillä algoritmit suosivat tunteita herättävää sisältöä ja pyrkivät ohjaamaan sellaiseen.

– Minusta on kristillinen hyve rauhoittua ja olla lähtemättä mukaan siihen.

Sisältö voi olla kiinnostavaa muutenkin.

– Se on taitolaji, että onnistuu tekemään kiinnostavaa sisältöä, joka ei lietso vihaa ja vastakkainasettelua. Ja juuri siihen kirkkoa somessa tarvitaan. Tätä mahdollisuutta kirkko ei hyödynnä tarpeeksi.

4 Lyöttäydy muiden somea kirkon työntekijöinä tekevien seuraan

Kollegiaalisuus auttaa monessa, myös sometyössä, Mulari sanoo.

– Kollegoilta voi saada vertaistukea jaksamiseen ja sisältöideoita.

Se tulee selkänahasta, vaikka teemme työtä kirkon hyväksi.

5 Kirkko tarvitsee henkilöbrändejä – ja niiden rakentamiseen pitäisi voida käyttää työaikaa

Mularin viimeinen vinkki on suunnattu pikemmin työnantajille kuin työntekijöille. Monissa seurakunnissa somekanavien ylläpito kuuluu jonkun työnkuvaan. Sen sijaan hyvin harva voi käyttää työaikaa oman somekanavansa ylläpitoon.

Huomiotaloudessa tällaisella strategialla ei pärjää, Mulari sanoo. Hänen mielestään kirkko tarvitsisi nimenomaan henkilöbrändejä. Erityisesti kohtaava työ, jota papit muutoinkin tekevät, tapahtuu henkilökohtaisten tilien kautta. Siksi Mularin mielestä olisi järkevää, että jotkut seurakuntien työntekijöistä voisivat käyttää työaikaansa omien somekanaviensa ylläpitoon.

– Iso osa meistä, jotka teemme omalla naamalla pappisomea, teemme sitä kaikkien töiden päälle. Se tulee selkänahasta, vaikka teemme työtä kirkon hyväksi. Pitkällä tähtäimellä se voi tehdä vähän katkeraksi.

Mulari pohtii, että olisi hyvä jos kirkko voisi tarttua tilaisuuteen silloin, kun jonkun seurakunnan työntekijän tili saa somessa nostetta. Se vaatisi resurssien ohjaamista uudelleen.

– Mikä mahdollisuus tämä olisi kirkolle olla enemmän vuorovaikutuksessa, mutta rakenteet eivät mahdollista sitä.

Juttu on yhteisöyhteistyö AKI-liittojen kanssa.

Lue myös:

Vanhoillislestadiolaisten lähetystyö somessa tavoittaa miljoonayleisön

Espoon tuomiokapituli antoi papille kirjallisen varoituksen somekäyttäytymisestä

Ilmoita asiavirheestä